Rantaelämää Saltsjöbadenissa

Tukholman saaristossa, Saltsjöbadenissa, sijaitseva Kungliga Segelsällskap KSSS täyttyi viime viikonloppuna olympialuokista ja muutamasta muustakin purjehdusluokasta sekä yhteensä kaikkiaan kuutisen sadasta purjehtijasta. Olimme Olympiska Regattassa mukana tietysti optareissa, joissa poikani kisasi 104 muun purjehtijan kanssa. Kilpailukokemusta hänellä on kertynyt vasta tältä kaudelta ja nämä kauden päättävät Ruotsin kisat menivät parhaiten tähän asti: hän alkoi jo vähän hätyytellä fleetin puolivälin sijoja 60. sijallaan. Hänen osaltaan kisa oli myös nousujohteinen, joten siitä jäi tietysti kiva maku, että ensimmäisen päivän jälkeinen 74. sija parani sunnuntain suorituksilla niinkin paljon.  

Sää oli mahtava; sekä lauantaina että sunnuntaina oli aurinkoista ja tuuli pysytteli mukavasti 4-6 m/s:ssa. Siftailua oli aika paljon, mutta sekin on vain opittava hallitsemaan. Itse käväisin myös Tukholmassa hoitelemassa vähän työasioita, mutta muuten nautiskelin rannan tunnelmista. Asuimme edullisesti Vår Gård -nimisessä vaatimattomassa hotellimajoituksessa. Maisemat pelastavat paljon, joten muuta luksusta ei edes tarvita!

 

Optariuran päätös

Vanhempi poikani optariura on nyt sitten päätöksessä. Se tuli tiensä päähän täysin ennenaikaisesti, sillä iän puolesta hän olisi voinut vielä kaksi vuotta purjehtia ja opetella optareissa. Hän aloitti kuitenkin vuosi sitten käsittämättömän pituuskasvun ja näin ollen tämä viimeinen kesä meni hänen kokonsa vuoksi tavallaan jo hukkaan. Motivaatiokin laski kuin lehmän häntä, kun ei vaan 177 senttinen yksinkertaisesti mahdu siihen saippuakuppiin eikä jolla kulje painon takia. Myönnetään - itse en ole lähellekään tuota pituutta eikä tulisi mieleenikään lähteä optaripurjehdukselle. Toivotaan, että motivaatio purjehdukseen löytyy taas talven aikana ja keväällä sitten siirrytään toiseen luokkaan.

Yllä olevan minioptarin Max sai aikanaan palkinnoksi kadettisarjan SM-kisasta pronssimitalin kera.

Oma "optiurani"ei kuitenkaan vielä lopu, sillä nuorempi purjehtii nyt aivan innoissaan tässä luokassa ainakin seuraavat pari vuotta. Lähdemme hänen kanssaan tulevana viikonloppuna kisaamaan Ruotsin Saltsjöbadeniin. Toivottavasti tulee hyvät kelit, koska se on varsin ihana paikka optariäidinkin näkökulmasta. Ja kiva muutenkin päästä äiti-poika -matkalle.

Max (alla) hinauksessa kohti rantaa viimeisestä kisastaan. Ohi on!

Se on meidän!

Jätimme tarjouksen saaristolaistilasta, jota olemme viime viikkoina Tammisaaren saaristossa käyneet katsastamassa, ja josta olemme tehneet erinäisiä korjaus-, entisöinti- ja kululaskelmia alkusyksyn pitkinä iltoina. Vain vähän aikaa sitten saimme tietää, että tarjouksemme meni läpi ja tänään teimme lopulliset kaupat! Huh, tuntuu huikealta. Jo yli kymmenen vuotta sitten, kun purjehdimme ekalla purjeveneellämme, aloimme puhua omasta "purjehdustukikohdasta". Kaikkea ei voi saada, ja nyt, kun ei ole venettä, saimme tämän. Saaristolainen kalastajatila tuntuu pieneltä helmeltä, vaikka sieltä täältä vähän repsottaakin, eli hommaa sen parissa riittää. Ehkä joskus meillä on vielä se purkkarikin, jonka ankkuroida lahdelle, joka on suojaisa kaikilla mahdollisilla tuulilla. Uskomaton paikka. Kaikki purjehduskaverimme ovat jo ilolla toivottaneet tämän tukikohdan tervetulleeksi pysähdyskohdaksi matkalla pääkaupunkiseudulta kohti länttä. 

Suurin kimmoke tarttua tähän juuri nyt oli meillä kuitenkin se tosiasia, että pojat harrastavat kilpajollailua nyt seuraavat 4-5 vuotta niin aktiivisesti, että suurin osa matkapurjehdusajasta menee joka tapauksessa kesäaikana tähän toimintaan. Sen haluamme ehdottomasti lapsillemme tarjota. Miksi hankkia venettä laituriin seisomaan, kysyimme itseltämme. 

Tämän kaltaisen saaristopaikan hankinnassa meillä ideana on siis se, että työrytmiä - kevät- ja syyskautta - saa katkaistua sillä, että on oma viikonloppupaikka, jossa voi nauttia luonnosta, merestä ja kalastuksesta ulkosaaristossa. Koiran kanssa olemme joka tapauksessa luuhanneet pitkin rannikkoalueiden metsiä viime vuodet tällä mentaliteetilla. Miten ihana ajatus nyt onkaan se, että voi lähteä omille maille rämpimään. 

Mutta toisaalta, JOS lähivuosina kuitenkin meille tulee mahdollisuus veneen hankintaan, tämä projekti ei meidän mielessä silti kilpaile kesämökkiajatuksella purjehduksen kanssa. Lähdimme saaritilaan siis "purjehdustukikohta" -ajatuksella. Jos meillä jonain päivänä on matkavene, sillä matkataan kesäkaudet ja saaristotila saa odottaa purjehtijaansa. Aivan ihana kommentti muuten eräältä ystävältämme tulikin onnittelujen kera: "kyllä purjehtijakin satamansa tarvitsee". Juuri näin se on.  Tänään olemme kohottaneet lasit punaviiniä kaupan kunniaksi ja ihmetelleet elämän suuria käänteitä. Tämä projekti tietää meille paljon puuhastelua ja ensimmäistä kertaa aitoa saaristolaista elämää oman maan kupeessa. 

Hyviä uutisia mereltä

Aamukahvia hörppiessä tuli hyvä mieli, kun päivän lehdessä kerrottiin kerrankin hyviä uutisia Itämeren tilasta. Se onkin juuri nyt erityisesti puhututtanut meitä perhepiirissä, koska olemme kiikaroineet oman  saaristotilan perään Tammisaaren saaristosta. Yksi oleellinen keskustelun aihe siihen liittyen on ollut, viitsiikö hankkia saaristosta pysyvää paikkaa, jos rehevöityminen ja happikato kerran pilaavat sitä koko ajan. No, näin ei ilmeisesti nyt ole, vaan Itämeren tilanne Suomen aluevesillä ja erityisesti ulkosaaristossa on parantunut vuosi vuodelta. Wuhuu! Muistan hyvin nuo pahimmat leväkesät 2004-2005. Muut kuin veneilijät eivät ehkä tiedäkään niitä kamalia, laajoille merialueille ulottuneita puurolevälauttoja, jotka pahimmillaan saivat aivan epätoivoiseksi. Silloin mietimme jo, ettei heinäkuussa kannata edes enää purjehtia ja totta puhuen suuntasimmekin juuri siksi Baltiaan parina vuonna, kun Suomen saaristomeri oli pahimmillaan.

Kun tarkastelen tämän päivän HS:ssa olevaa tilastoa eri kesien tilanteesta, huokaisen helpotuksesta siksikin, että levämäärät eivät onneksi korreloi lämpimän sään kanssa. Nyt uutisoitu koheneminen ei siis ole vain tämän kesän viileiden säiden ansiota vaan pidempiaikaista kehitystä. Vaikka viime- ja edelliskesänä oli huippuhellettä, pysyivät levät aisoissa pahimpiin vuosiin verrattuna.

Olen viime aikoina lueskellut iltaisin viime kevättalvella venemessuilta hankkimaani Skärgårdsliv-kirjaa (taisin postata siitä blogissakin jotain pintapuolisesti), joka kertoo läntisen Uudenmaan saariston nykytilasta ja historiasta sekä Tammisaaren saariston kansallispuistosta. Tämän päivän aiheeseen liittyen löysin myös meritutkijoiden blogin ja kirjoituksen, jossa he havainnoivat samaisella alueella tämän kesän meren kuntoa. Syyskuun alussa tehty postaus on samansuuntainen päivän lehtiuutisoinnin kanssa.

http://yhteiso.luontoon.fi/blogit/aallonharjalta-pohjamutiin/

Vielä ei pidä silti hurrata, tehtävää riittää, mutta alla olevan näkymän eteen kannattaa vähän puurtaakin. Millä saataisiin se varsinainen ongelma, maatalouspäästöt, alas?

Tässä tänä kesänä ottamassani kuvassa ei levää onneksi näy!

Viimeisiä viedään

Tokavikat kauden optarikisat käydään huomenna, ja meillä nuorimmainen osallistuu niihin. Vanhempi lepäilee vielä viime viikkojen raskaiden joukkuekisatreenien ja SM:ien jäljiltä. Ulos kun katsoo, huomaa syksyn saapuneen, joten kelit alkavat taas koetella pieniä purjehtijoita. Tämän illan treenit peruttiin 14 m/s:n tuulen vuoksi, mutta onneksi huomenna pidettävät luokkamestaruuskisat ovat Tuusulanjärvellä. Ehkä siellä ei pääse ihan niin kovaa puuskaa nousemaan. Reipasta tuulta lupaa kuitenkin tuo alla oleva sääkartta: huomisaamuna klo 9.00 luvassa tällaista keliä. Taidanpa kaivaa pojalle kuivapuvun mukaan. 

Sinistä sisustusta

Minut kohtaa aina sisustushalu, kun kesä alkaa olla ohi ja ilmat viilenevät: ihan joka vuosi sama juttu! Jäin tänään kotiin, kun puoli perhettä lähti optareiden joukkueSM-kisoihin. Kerrankin on aikaa vain lepäillä yksin kotona raskaan työviikon jälkeen ja keskittyä johonkin niinkin turhaan kuin sisustustekstiileihin, heh. Olen itse asiassa kuluneen viikon myöhäisinä iltoina surffaillut tiuhaan saaristo- ja countryhenkisillä sisustussaiteilla ja tänään mielihalu tilata jotain otti lopullisen vallan.

Sisustusinspiraatiotani on värittänyt tänä syksynä myös tuo saaristolaistila, jota kävimme katsomassa pari viikkoa sitten, ja jota edelleen pähkimme. Korjaussuunnitelmia ja -laskelmia, paperilappusia ja lippusia pyörii pöydillä... Jos sen hankintaan päädymme, nämä houkuttelevat siniset tekstiilit, jotka tänään tilasin Nordic Country Living -tyyliseltä saitilta, vien sinne. Saaren punaiseen mökkimiljööseen ne paremmin sopisivatkin kuin meille kotiin, joka on tyyliltään eleettömämpi ja modernimpi. Kotimme on oikeastaan säästynyt kaikenlaiselta meriaiheiselta intoilulta. Saas nähdä, joudunko tinkimään tästä vai löytyykö näille ostoksille parempi koti.

Nämä tekstiilit tilasin ja kuvat kaappasin osoitteesta:

www.countrybymail.fi/

Media heräsi - ja minä sen mukana

Kappas, huomasin tänäaamuna, että mediakin päätti lopulta kunnostautua ja uutisoida Suomessa elokuussa järjestetyistä avomeripurjehduksen MM-kisoista. Vaisua on ollut sillä rintamalla. "No, jo oli aikakin", voisin tuhahtaa, mutta en oikein kehtaa, kun en itsekään ole raportoinut blogissani erästä aika jännää saavutusta.

Mieheni osallistui kisaan italialaismiehistön suomalaistäydennyksenä. Kyseinen IS-niminen (Airis) GP 42 -purjevene sijoittui ykkösluokassa pronssille. Italialainen huippuvene ja ammattilaismiehistö avittivat luonnollisesti asiaa, mutta tämähän on joukkuelaji, ja jokaisen miehistön mitali sama: näin ollen hänestä leivottiin mitalisti arvokisassa. Aika hauska juttu. Kultaa voitti italialainen Enfant Terrible team ja hopeaa vei NJK:n suomalaistiimi Blixt Pro Sailing. Hyvä Suomi!

Nyt mitali killuu seinällämme - olkoon siinä vähän aikaa, koska kaunis se on himmeinkin mitali. SM-kilparadoilta hänellä on ollut muutaman vuoden verran taukoa, joten pientä vitsiäkin on ehditty tuttujen kesken heittää tästä US-KO-MAT-TO-MAS-TA comebackista suoraan arvokisamitaleille vielä kovemmassa skabassa.

Tunnen kyllä pienen piston sydämessäni, etten ole blogiini muistanut tätä saavutusta tallentaa, mutta parempi myöhään. No niin, nyt sohvalle TV2:n ääreen, kooste alkaa ihan tuota pikaa klo 15.15.

Mikon mitali