Tuossa jokin aika sitten kirjoittelin otsikolla Saariston Top 3, jossa listasin Helsingholmenin yhdeksi suosikkikohteistani. Muistin juuri, että taisin lupailla niitä kahta muuta, ja aika on päässyt hieman vierähtämään - pahoittelen.
Omalla tavallaan meille todella tärkeä ja kokemusrikas paikka on ollut aivan ensimmäisestä purjehduskesästämme lähtien Tammisaaren Rödjan. Huomaan valitsevani tällaisia pieniä, sinänsä ei-mitään-ihmeellistä -paikkoja, joissa vain on ollut hyvä fiilis ja tunne siitä, että on kaiken härdellin ulottumattomissa.
Kun ensimmäisellä kesälomapurjehduksellamme lähdimme kohti länttä, kryssimme FE 82:llamme mieheni kanssa pitkän päivän aamusta iltaan kylmässä ja sateisessa kesäkuun alun säässä. Olemme vuosien varrella huomanneet, että alkukesän tuulet puhaltavat melkein poikkeuksetta lännestä, joten monen päivän kryssi melko kapeilla väylillä on aina riesanamme. No, tuolloin ensimmäisellä kerralla jaksoimme koko matkan olla innoissamme uudesta paatistamme, mutta kun lopulta rantauduimme Rödjanin laituriin tajusimme, kuinka väsähtäneitä ja kylmissämme olimmekaan. Viereisen veneen yksinpurjehtijakippari kertoi, että saunaa voi itse lämmittää, ja sehän meille maistui. Aivan mahtava puusauna on palvellut meitä joka reissullamme ja muistamme siellä löylytellessämme aina ensimmäisen legin jälkeisen tunnelman. Useimmissa paikoissa saunavuoro on tunnin, mutta Rödjanissa olemme myöhemminkin voineet saunoa kiireettömästi, kun ruuhkaa ei yleensä ole. Halkohommiinkin pääsee, mikä tekee hartioille hyvää monen viikon purjehduksen ja veneessä kyyristelyn jälkeen.
Rödjanista saa ainakin heinäkuussa ostettua päivittäin savukalaa suoraan kalastajalta. Melkeinpä kaikilla tuulilla suojaisa laituri on pieni, mikä takaa paikan rauhallisuuden. Jos laituripaikkaa ei saa, lähellä on kuitenkin monta hyvää luonnonsatama- ja keula-ankkuripaikkaa.
Sittemmin poikamme ovat pienestä pitäen muistaneet Rödjanin paikkana, jossa on "ne lampaat". Erityinen muisto on yhdeltä varhaiselta kesältä, kun kävimme Rödjanissa sekä meno- että tulomatkalla. Tultuamme takaisin Rödjaniin saimme kuulla lampaiden hoitajalta, että he eivät olleet tienneet itsekään, mutta yksi lammas oli ollut tiineenä ja synnyttänyt vain reilu viikko sitten poikasen. Voitte kuvitella, miten suloinen pikku karitsa oli ja kuinka vaikea oli saada meidän poikia ( silloin 1 ja 3 v.) enää lähtemään sieltä pois. Meillä on heistä yhteispotretti albumissa karitsan kanssa. Siinä sekä pojat että lammas ovat tosi suloisia. Kaksi heistä (karitsa ja meidän nuorimmainen) olivat molemmat oppineet juuri seisomaan ja opettelivat ensi askeliaan.
Tämä kuva on sen sijaan digiajalta, kesältä 2010, joka oli venekoiran toinen kesälomapurjehdus. Totta kai olemme vieneet senkin Rödjaniin! Punainen mökki kallion päällä on hehkuttamani puusauna. Saunan ja kallion välissä on pieni hiekkaranta, josta on kiva mennä uimaan.
