Arvokisoja pukkaa

Sitä nousee oikein kisajännitys pintaan, kun yhtäkkiä joka tasolla ja taholla valmistaudutaan purjehduksen arvokisoihin. Samaan aikaan kun perheeni miehet valmistautuvat tykönään, Suomen edustava purjehdusmaajoukkue vetelee ensi lähtöjään Olympialaisissa. En ole mikään suuri penkkiurheilun ystävä, mutta tänään tuli YLE Fem -kanavalta kerrankin purjehdusta ja vieläpä näytettiin kotiseuramme EPS:in oman pojan, Tapio Nirkon 4. startti Finn-jollalla. Nirkko teki huiman loppukirin sijalta 13 sijalle 8 ja sitten lähetys siirtyi muihin lajeihin. Tämän enempää meille purjehduksen ystäville ei TV:n välityksellä lajia väläytetty. Ehkä illan koosteissa saadaan nähdä vielä jotain Multalan sijoittumisesta (kaksi starttia, sijat 4 ja 6).

Tästä osoitteesta löytyy Olympialaisten purjehdusosio, ja esimerkiksi kaikkien luokkien starttitulokset:

http://www.sailing.org/olympics/london2012/home.php

Kuvassa Suomen purjehdusjoukkue: kuvassa ylimpänä vähän yli parikymppinen (ja taatusti porukan suurin) Tapio Nirkko, ja hänen alapuolellaan tiimille tärkeä parrakas, tumma henkilö, sääanalyytikko! Joukkueen säätietojen toimittamisesta vastaa Foreca, mutta analyytikko tulkitsee useita eri lähteitä ja tekee yhteenvetoja valmentajille päivän mittaan.

Nirkko tekee töitä startissa (kuvan oikeassa reunassa). Kuva on imuroitu yllä mainitulta viralliselta kisasivustolta.

Perhepiirissä jännitämme kahta tulevaa kisaa, johon meidän miehet osallistuvat: pojat Opti SM-kisoihin, jotka käydään viikonloppuna Suvisaaristossa ja mieheni ORC Offshore MM-kisoihin Helsingissä 6.8. alkaen. Hän sai alkukesästä kutsun Salona 38-miehistöön toisena suomalaispurjehtijana, mikä on hieno mahdollisuus kiillottaa yksi hankittu avomeripurjehduksen SM-kulta isompaan mitaliin, heh. Kippari ja 5 muuta miehistön jäsentä tulevat Kroatiasta ja tuon puoliammattilaisen tiimin tänne kustantaa Salona. Vene on normaalisti Jani Lehden kipparoima, mutta hän sen sijaan kisaa MM-kisat oman miehistönsä kanssa heidän toisella veneellään, Grand Soleil 42 Audi Teamilla.

Itse joudun palailemaan töihin tuolla elokuun viikolla, joten en ehkä pääse edes katsomaan lähtöjä vesille. Mutta olen hengessä mukana ja mitä tulee näihin pienempiin purjehtijoihin, katson roolini erittäin keskeiseksi henkisen valmennuksen saralla ja huoltojoukoissa : ) Viikonlopun Optikisoista tulee varmasti hauskat. Nuorempi osallistuu nyt ensimmäistä kertaa varsinaiseen junioriluokan SM-kisaan ja vanhempi toistamiseen. Hänellä tavoitteet ovat oman aiemman sijoituksen parantamisessa, eivät aivan kärkikahinoissa. Nuorempi on kunnianhimossaan ja voitontahdossaan niin vahva, että jos tulee tappioita, roolini taitaa korostua entisestään...

Mieheni puuhaa tälläkin hetkellä Salonan säätöjen parissa, mutta eilen ehdimme huoltaa jollat kisakuntoon: pesua, pienten naarmujen paikkausta ja hiontaa. Tällä viikolla pojille vielä viimeiset treenit päälle ja toivottavasti pojat ovat itse yhtä hyvässä kisakunnossa kuin jollat!

Ainiin, ja kummipoikani saapui viime yönä Pärnusta E-jollien junioreiden PM-kisoista. Hän sijoittui fleetin puoliväliin, mikä oli hieno suoritus vastikään optarista Europeen siirtyneelle. Olen ylpeä kummitäti!

 

Ostimme tämän E-jollan alkukesällä. Kukaan ei meillä vielä purjehdi sillä (sitä ei ole vakuutettu eikä rekisteröity), mutta näitä on vaikea saada, joten kun hyvä yksilö oli myynnissä, hankimme sen vanhemmalle pojalle tavallaan varastoon. Se sai myös kokovartalopesun osakseen.

Mietteitä ja faktoja Kroatian purjehduksesta

Nyt on pyykätty kotioloissa viikon päivät ja orientoiduttu Suomen vaihtelevaan kesäsäähän. Yli 15 lämpöasteen tiputus oli suorastaan ärsyttävää ja sai jo miettimään, mikä ihme saa meidät ihmiset asumaan näillä leveysasteilla! Mut nyt mieltäkin lämmittää pari paivää sitten alkanut kunnon kesäsää.

Lomapäiviä on vielä jäljellä, joten arkisten askareiden ohessa olemme ehtineet intoilla ja puida kokemuksiamme Kroatian purjehduksesta. Matka jätti meihin jälkensä. Jopa siinä määrin, että se taisi sekoittaa hieman pakkaa jo mielestämme kiveen hakattujen tulevaisuuden suunnitelmien osalta: ostammeko ulkomailta veneen ja tuomme sen samantien Suomeen vai pitäisikö alkaa suunnitella veneen säilyttämistä jossain Välimerellä tai juuri Adrianmerellä, esim. Kroatiassa tai Sloveniassa? Matkasta jäi kipinä.

Lisämuuttujan pohdintoihimme tuo huomio, että kroaatit itse ovat vesillään liikkeellä vuokraveneillä. Se, mitä olen kuullut veneiden talvisäilytysten ja laituripaikkojen kovista hinnoista etelässä, selittää vuokrausintoa. Summa summarum: oman veneen säilömisen hinnalla vuokraa veneen jo 2-4 viikoksi kesässä (veneestä riippuen) ja säästyy omaan kalustoon liittyvältä vaivalta ja huolelta. Jos siis olemme kiinnostuneita koluamaan Adrianmeren rannikkoa tulevaisuudessa vielä perusteellisemmin, lienee vuokraus järkevin vaihtoehto. Joten onko veneen hankinta silloin järkevää laisinkaan? Dilemma on käsillä, koska oma vene on oma vene, jonka voi varustaa juuri omien tarpeiden mukaan saadakseen itse asiasta, purjehduksesta, kaiken irti. Vuokraveneellä taas mennään toisenlaisella asenteella... Täytyy kai antaa tuntojen tasaantua ja kuulostella mielihaluja syksymmällä.

Kroatian purjehduksessa viehätti monikin asia. Ensinnäkin saaristo on runsasta, eli kohteita riittää pilvin pimein jo viikon reitityksille, saati pidemmälle matkalle. Koluttavana olisi luonnollisesti myös koko rannikko. Toiseksi, vesi on kaunista, kirkasta, lämmintä, turkoosia, ihanaa! Kolmanneksi ruoka, erityisesti tuoreet kalat, ovat taivaallisia ja hintataso on hieman edullisempi kuin meillä. Tämä aspekti saattaa tosin muuttua, jos ja kun Kroatia liittyy EU:hun. Neljänneksi, kylät ovat idyllisiä - toiset pysähtyneen syrjäisiä, toiset vilkkaita luksuskohteita. Juuri nyt tuntuu, että voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Merisiiliyhdyskunta:

Itse purjehdusta ajatellen kokosin muistiinpanoistani listan asioista, joita itse yritin omaksua nopeassa tahdissa, ja joiden tietäminen helpottaa purjehduselämää Kroatian saaristossa. Samat asiat pätevät muuallakin Välimerellä:

1. Reaaliaikaiset ja aluekohtaiset säätiedot löytyvät parhaalta saitilta: www.windguru.cz. Palvelu on tsekkiläinen, mutta erittäin kattava, eli Suomenkin tarkan merisään saa täältä. Käykääpähän siis katsomassa. Windguru PRO on maksullinen, mutta vuosimaksu on vaivaiset 20 €! Ilmaisversiokin on, mutta hieman epätäydellisemmin palveluin.

2. Vuokravenettä valitessa on syytä varmistaa etukäteen, että veneessä on langaton wi-fi (säätietojen saanti ja blogin päivitys : D )

3. Osa isojenkin satamien vierasvenelaitureista on pieniä (esim. suosittu lomakohde Hvar) ja paikkoja on vähän. Pieni kumivene ja perämoottori ovat välttämättömiä lisävarusteita sesonkiaikaan, jolloin voi yöpyä keula-ankkurissa. Vene on siis varusteltava ennakkotilauksessa hyvin.

4. Suurin osa laitureista tarjoaa moorings-kiinnityksen, eli laituriin tullaan perä edellä, noukitaan laiturissa kiinni oleva kiinnitysköysi puoshaalla ja viedään köysi kiinni veneen keulaknaapiin.

5. Satamamaksuihin pitää osata budjetoida riittävästi. Yöpymismaksut ovat yllättävän hintavia monissa paikoissa ja hintataso vaihtelee muutamasta kympistä jopa yli sataan euroon. Tästä syystä myös keula-ankkuroituminen on suositeltava vaihtoehto. Keulakiinnittäytymistä varten olevat poijut ovat myös maksullisia, mutta luonnollisesti edullisempia kuin laituripaikat.

6. Luottokortti ei käy juuri missään, eli maksuvälineenä toimii vain käteinen. Pankkiautomaatteja löytyy kyllä pienistäkin kylistä.

7. Vuokraus Välimerellä edellyttää kansainvälista huviveneen kipparoinnin lupakirjaa, jonka Suomessa myöntää Trafi. Aiomme hankkia tämän pikimmiten! Tällä reissulla seurueessamme oli onneksi lupakirjan omaava henkilö. Hakemukseen tarvitaan:

- kopio voimassa olevasta ajokortista
- kopio rannikkolaivurin todistuksesta tai muu todistus vastaavasta navigoinnin teoriatason osaamisesta (Trafi järjestää kokeita)
- todistus riittävästä käytännön veneilytaidosta

8. Yleisimmät tuulet, jotka Adrianmerellä puhaltavat on nimetty Buraksi (englanniksi Bora) ja Jugoksi (naapurimaissa voidaan sanoa myös Juga). Burasta olenkin jo kirjoittanut - se on häijy pohjoisen puoleinen noin nelipäiväinen tuuli, mutta näin kesäaikaan purjehtijoiden toivoma friski puhallus! Syysmyrskyissä se voi kuitenkin puhaltaa 240 km:n tuntivauhdilla. YouTube pursuaa Bora-hakusanalla ikävän näköisiä myrskyotoksia, jos jotakuta kiinnostaa katsoa. Jugo puolestaan on etelänpuoleinen tuuli, joka lähtee Saharasta ja on Sirocco-tuulen Adrianmeren jatke.

Miesten lelu

Meidän perheen miesväki isoimmasta pienimpään on himoinnut pitkään GoPro-kameraa. Se, että olen kyseenalaistanut hankinnan mielekkyyttä ja tarpeellisuutta, ei ole tahtia haitannut, sillä miehille tyypilliseen tapaan kyseistä tuotetta on tutkittu pitkään ja hartaasti ihan vain suunnittelun ilosta. YouTubessa on vietetty haltioituneena tuntikausia tutkaillen, mitä kaikkea tällaisella kameralla on ympäri maailmaa onnistuttu kuvaamaan: surffausta, purjehdusta, laskettelua yms yms. Keskustelu GoPro:sta alkoi noin vuosi sitten, ja tietenkin minulta kysymättä, tällainen lopulta vain ilmestyi meille hiljattain.

Yritän asennoitua asiaan nyt ihan vakavissani, joten ensin tuotetiedot ja sitten muutama sana käytettävyydestä : ) Valotan sen verran jo nyt, että olen hieman lämmennyt asialle. 

Kyseessä on siis GoPro HD Hero 2 Motorsports videokamera (kyllä, nimi on juuri tämä). Sillä kuvaa kerralla parisen tuntia ja kuvakulma on aika uskomaton näin pieneksi vehkeeksi: Se kuvaa 170 astetta, eli suoraan sivuille siis melkein 180:n asteen kulmassa. Ja kuvan laatu on hirmu hyvä, HD-kamera kun on. Myös äänet se tallentaa pienenpienellä mikrofonilla tarkasti. Still-kuvat ovat 11 megapikseliä. Videokuvan huippuresoluutio on 1920x1080. Pienentämällä resoluutiota, ylhäältä-alas -kuvakulma paranee. Tätä ominaisuutta voi käyttää esim tilanteissa, joissa kamera on asetettu omaan kypärään vaikkapa hiihtäessä tai kiipeillessä. 

Hero2-malli tuli myyntiin tänä keväänä. Sitä edelsi Hero1 hieman pienemmällä muistikortilla ja kuvateholla, joten voinette arvata, että viimeistään tehokkuuden lisäys toimi meidän miesten ostopäätöksen kimmokkeena. 

Kameraan voi ostaa erilaisia lisäosia, joilla sen saa kiinnitettyä vaikka kypärään, valjaisiin, ranteeseen tai vaikka mihin. Meillä on vain kuvassa näkyvä jalusta. Mieheni lisäsi jalustaan itse tuon keltaisen narun, koska kokeilimme kameraa jollan keulassa viime kisoissa. Vaikka jalustan imukuppi pitää kameran hyvin paikallaan, narulla sen saa kiinnitettyä veneeseen varotoimenpiteenä, jos se jostain syystä irtoaisi. 

Kotona katselimme pojan startit kamerasta uudelleen ja täytyy myöntää, että mm. tällaisessa käytössä se toimii hyvin: purjehtija näkee itse oman suorituksensa. Millään muulla videokamerallahan ei tuollaista materiaalia saa taltioitua 100%:sti ja näin lähietäisyydeltä. Jollakisoissa on pyydettävä lupa GoPro:n käyttöön valmennustarkoituksessa ja niin mekin teimme. Nyt jään vain odottelemaan, milloin kuulen, että kameroita pitääkin olla kaksi: toinen keulassa ja toinen mastossa kuvaamassa manöövereitä ylhäältä käsin.

Ns. hyödyllisyytensä lisäksi tämä on tietenkin hauska lelu, jollaisista miehet erityisesti tykkäävät. GoPro kuuluu myös tulevan matkamme varustuksiin, mutta ajattelin, että se ansaitkoon ihan oman postauksensa, niin saan sisällytettyä juttuun vähän asiaakin.

Matkasuunnitelmia ja varusteita

Tänään aloitin kesäloman ja matkasuunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa. Ensin suuntaamme siis Sisiliaan. Tämä matka oli varattu jo talvella. Siellä aiomme kierrellä saarta ja matkata meriteitse toivottavasti myös Sisilian pohjoispuolella oleviin saariin, joita kokenut Italiankävijä ja purjehtiaystävämme suositteli ykköskohteinaan. Hän vertasi saaria tunnelmaltaan Saaristomeren pieniin kyläyhteisöihin, joissa eletään niukasti, kaikki tuntevat toisensa ja matkailijat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Maisemat ja meri ovat luonnollisestikin kaikkea muuta kuin meillä kotona. Odotan itse myös tuoreiden Välimeren antimien tuomia makunautintoja ja tunnelmaa pienissä paikallisissa kalaravintoloissa. Tiedustelin ystävältäni myös purjeveneen päivävuokrauksista, mutta Italiassa vaaditaan kipparointiin kuulemma jonkinlainen sertifikaatti, joten veneen mukana pitäisi vuokrata myös Italiano-kippari. No, nähtäväksi jää, innostaako tämä niinkään meidän "kipparia"!

Sisiliasta lennämme suoraan Splitiin Kroatiaan varsinaiselle purjehduslomalle. Veneessä on valmiina kaikki purjehdukseen liittyvä varustelu lähtien satamakirjoista, kartoista, liiveistä ynnä muista. Syöminen ulkona on halpaa, joten todennäköisesti veneessä valmistamme vain kevyitä lounaita ja aamiaisia, eli iltaisin ruokailemme reittimme varrella satamakylien ravintoloissa.



Nyt olen kerännyt matkavarusteita pinoon ja tuntuu hullulta, että taidamme pärjätä todella vähin tavaroin. Päätimme, että otammekin vain kullekin reput selkään, joten liikkuminen ja lennoilta poistuminen menee myös sujuvammin pelkillä käsimatkatavaroilla. Lentoliput, passit, kirjat ja pienissä purnukoissa kulkeutuva peruskosmetiikka vain mukaan. Jotain, mitä sitten puuttukaan, saamme varmasti ostettua paikan päältä. Pyyhkeet otamme myös uintia varten mukaan, ja vaatteiksi riittävät topit, t-paidat, sortsit ja parit ohuet kesämekot itselleni. Jos nyt ihan negatiiviseksi heittäytyy, windstopper-takkia voidaan harkita.

Varsinaisia muita purjehdusvarusteita emme varaa sen enempää mukaan, mutta yhdet tietyt sortsit, Pelle Pettersonit, lähtevät matkaan. Ei suinkaan merkin vuoksi vaan siksi, että nämä sortsit ovat osoittautuneet älyttömän kestäviksi niin miesten kuin naisten mallissa. Ovat yhä kuin vasta ostetut ja ties kuinka monta vuotta olemmekaan ne jalassa seilanneet. Ne sopivat tietysti käyttöön myös kuivalla maalla, koska teksti sortseissa muistuttaa elämän tosiasiasta, ettei pääse unohtumaan ; ) 

Pojille pakkaan tuttavaperheen kassiin omat purjehdusliivit, jotta niitä ei tarvitse rahdata Sisilian kautta. Omien liivien kanssa saan lapset helpommin suostuteltua myös käyttämään niitä. Luulen nimittäin, että keskipäivän kuumin helle ei houkuttele pukemaan edes näitä päälle, mutta ainakaan aikuisten perusliivit eivät sovi tai kelpaa. He ovat siinä iässä, että jos liivit ovat vähänkin vääränlaiset, niitä ei suostuta pukemaan päälle.

Split here we come!

Aurinko paistaa tänään: varasimme lentoliput Splitiin Kroatiaan ja vahvistimme purjeveneen varauksen. Samalla taisimme vahvistaa itsellemme heinäkuuksi superhellettä ja tasaisen hyviä tuulia. Pääsemme alle kuukauden kuluttua purjehtimaan uudella First 45:lla, jibii! Oman perheen kesken emme olisi tätä kokoluokkaa valinneet, mutta toteutamme Adrianmeren purjehdusloman ystäväperheen kanssa ja näin ollen tilavaatimukset tuli huomioida. Vaikka vene on iso, cabineita on kuitenkin tässä mallissa vain 3, joten joku lapsista saa vuoroöin nukkua salongissa. Tai ehkä kuumimpina iltoina hankkiudumme kaikki kannelle nukkumaan. Ilmastointia veneessä ei nimittäin ole.

Olen innoissani, että saimme Firstin - se purjehtii hyvin. Jänskää myös päästä kokeilemaan tämän kokoista venettä, jollaisessa en ole itse kertaakaan ollut gastina. Tässä First 45-venetyyppi Beneteaun nettisaitilta imuroituina kuvina.

Nyt alkaakin sitten Kroatian rantaviivan, saarien ja satamakylien kiivas tutkiskelu! Samoin alkoi heti raksuttaa, että mitä ihmettä tarvitsemme mukaan: mitä mahtaa löytyy veneestä vakiovarusteena ja mitä pitää muistaa ajatella vievänsä itse..?  Täytyypä selvittää veneen varustelista omistajalta. Toisaalta säiden puolesta oletan, että pääsen vihdoinkin nauttimaan yhtäjaksoisesta bikinipurjehduksesta, mikä Suomessa on kuumimpinakin kesinä jäänyt vain yksittäisten päivien varaan : ) Mukaan matkattavien vaatteiden osalta luulisi siis onnistuvan minimivarustuksin.

Meitä koetellaan taas

Olimme suunnitelleet lähtevämme tuttavaperheen kanssa purjehtimaan kesälomalla heidän uutuudenkarhealla purjeveneellään, mutta nyt tuli siihenkin suunnitelmaan takapakki. Me menetimme purjehduslomamme Suomen saaristossa, mutta veneen omistaja toki vieläkin enemmän. Kyseinen vene oli ulkomailla alkuperäisellä telakalla joidenkin pienehköjen valmistusvirheiden vuoksi ja saapui sieltä viime viikolla. Melkoinen yllätys odotti vastaan ottavaa veneen omistajaa (ja siis myös välillisesti meitä): runko oli haljennut matkalla! Aika hurja juttu - ja ajoitus, alkukesä, mitä huonoin. Nyt rannalla on siis jo kaksi onnetonta perhettä ilman venettä. En voi edes kuvitella heidän pettymystään. Itse mietiskelen lähinnä, pitäisikö meidän heittäityä taikauskoiseksi. Estääkö jokin korkeampi voima meitä pääsemästä vesille?? Tuliko sitä manattua Ahtia viimeisellä reissullamme...?

No, vielä jaksamme yrittää. Päätimme kaikki yhteistuumin, että nyt etsitään kimpassa vuokravene etelästä. Pakko päästä purjehtimaaaaaaaaan!!!! Toivottavasti tämä suunnitelma B pyörähtää käyntiin, sillä vaikka se ei korjaa kyseistä venettä, siitä tulisi varmasti hauskaa - ja lohduttavaa.

Viikonlopun pelasti poikien onnistuneet kisat, joista odottelemme paraikaa tuloksia ilmestyväksi optariliiton nettisivuille. Jännitys on ollut tänään korkealla, mutta vielä näin iltasella tuloksia ei kuulunut.

Tämä eilen kotimatkalla otettu kuva nuorimmaisestamme hengaamassa saa hyvälle mielelle.

Grand Soleil, X vai Salona?

Viikonlopun aikana olemme tehneet jälleen perusteellista kartoitustyötä Euroopassa myynnissä olevista veneistä - vuosimalleista, hinnoista, varusteista, tarjonnasta jne jne. Kaikkiaan noin vuoden etsinnän seurauksena toivelistallemme on päätynyt oikeastaan kolme venevalmistajaa, joita seuraamme: Grand Soleil / Cantiere del Pardo, X-Yachts ja Salona. Tässä yhteenvetoa kustakin merkistä ja käänteistämme veneen hankinnassa.

Olemme nähneet usein kauniita, ulkomaisen lipun alla purjehtivia Grand Soleil-maxipurjeveneitä Suomen saaristossa, mistä kiinnostus siihen alunperin heräsi. Vasta viime kesänä näin ensimmäiset GS:t suomalaislipun alla. Klassinen veistämö uudisti designiaan vuonna 2007, jonka seurauksena se lanseerasi Botin&Carceekin suunnitteleman nykyaikaista venesuunnittelua edustavan hienon purren 37 ja 40-jalkaisena. Näihin mekin olemme iskeneet silmämme.

Viime loppukesästä kävimme katsomassa Cadizissa yhtä yksilöä, jossa valitettavasti kulminoitui yllättävän yleinen ensimmäisten versioiden ongelma. Tuntuu ehkä oudolta, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näemme tai kuulemme joltakin tutulta siitä, että kun jokin uusi malli on työn alla ja tuotanto ei ole vielä standardisoitunut, voi työn jälki arvostetullakin veistämöllä olla yllättävän kammottavaa. Tämä vene oli selvä maanantaikappale: puutyön jälki leikkauksineen oli vähän sinne päin, ikkunatiivisteet pursuilivat ja pari kiinnitystä ovi- ja kattoluukuista oli muutaman vuoden vanhassa veneessä jo pettänyt. Samalla meille todentui se tosiasia, että etelä-eurooppalainen myyjä voi hyvällä omalla tunnolla kehua välittämänsä paatin kuntoa loistavaksi ja houkutella Suomesta asti pariskunnan toteamaan hänen liioittelunsa! No, oli ihan kiva viikonloppu Cadizissa, mutta venekauppoja ei siis tehty.

Petyimme GS:n laatuun, ja käänsimme katseemme X-veneisiin. No, olemme toki sittemmin todenneet GS:n huippulaadun ja hyvän työn jäljen muissa näkemissämme veneissä, joten sekin on yhä "listoillamme". Syksyllä löysimme kansainvälisiltä välityssaiteilta parikin hyvällä hinta-laatusuhteella varustettua X-37:aa. Voi että - vieläkin harmittaa, että syksy oli ilmeisesti Euroopassa kuumaa venekauppa-aikaa ja muutkin olivat hankkimassa samaa venetyyppiä. Kahteen eri kertaan ehti välittäjä myydä valitsemamme veneen ennen kuin me ehdimme astua Pariisin koneeseen niitä katsastamaan. Ensimmäisellä kerralla lentoliput lensivät pettymyksen saattelemana roskakoriin ja toisella kerralla lähdimme kumminkin Pariisiin nauttimaan elämästä. Täytyy laskea nämä reissut sitten jonain päivänä uuden veneemme hintaan...

Sen jälkeen X-37:ja ei oikein ole ollut myynnissä kohtuulliseen hintaan, mutta odottelemme, josko jonain päivän ilmestyisi. Kuitenkin pidämme EHDOTTOMANA takarajana ensi talvea uuden veneemme hankinnassa.

Aivan viime aikoina olemme alkaneet kiinnostua X:n kanssa hyvin samantyyppisestä veneestä, Salonasta, jonka laatua kehutaan ja hinta on kilpailukykyisempi kuin tunnetummilla veistämöillä. Salona on suosittu kilpaveneenä ja perhetuttumme Jani Lehden kipparoima miehistö voittikin Salona 37:lla viime vuonna Suomen mestaruuden avomeriluokassa. Siitä me tuon veneen oikeastaan keksimmekin, ja olemme nyt tutkailleet tiiviisti niiden hintoja.

Viikonlopun kartoituksen perusteella Salonan ostaja saa sekä tuoreemman että isomman veneen kuin saman verran rahaa käyttävä X:n tai GS:n ostaja. Kiinnostavuutta lisää myös se, että tarjontaa löytyy enemmän, eli näin ulkomaiselle ostajalle tilanne on hieman helpompi sitä kautta. Salona on erityisesti Adrianmerellä suosittu sekä kilpa- että charterveneenä. Myynnissä olevien veneiden määrä on selvästi myös syy aavistuksen kohtuullisempiin hintoihin. Ainoa miinus on vain se, että yleensä Kroatian lipun alle rekisteröidyt Salonat ovat kaikki ilman arvonlisäveroa, joten jos sinne lähdemme ostoksille, joudumme varautumaan suurempaan paperisäätöön ja tullimuodollisuuksiin.

Tämä yksilö  vm. 2011 on myynnissä Saksassa ja lähetimme välittäjälle juuri tiedustelun tarkemmasta varustelistasta ja veneen kunnosta.

Pois vanhat purjeet

Kevätsiivous käynnissä - sen kunniaksi bloginikin sai uuden, vähän raikkaamman ilmeen.

Nurkkien läpikäymisen yhteydessä törmäsin TAAS tähän vanhaan purjeeseemme, joka on lojunut varastossa ainakin kolme, neljä vuotta. Autotallista löysin toisen, jonka olemassaolosta en tiennytkään! Ensimmäinen kuului Inferno 31:een, toinen FE83:een. Nyt ne saavat kyllä lähteä tilaa viemästä. Vai onkohan meillä ollut aikoinaan jokin kuningasajatus, miksi ne on säilytetty...?

Kaksi kassia mieheni on joskus puhdetöinä ommellut purjeneulonnan harjoitustyönä vanhasta purjeesta (mikä on kunnioitettavaa sinänsä), mutta sen vakavammaksi ei neulontaharrastus koskaan kehittynyt. Hienot ja hyvät käytössä nämä köysipussit kyllä ovat olleet, mutta ainakaan tätä määrää purjejätettä, mitä meillä nyt lojuu, ei tarvita, vaikka minkälainen inspiraatio iskisi.

Neulontavälineet on hyvä löytyä joka veneestä pahan päivän varalle. (Koska meillä on veneenvaihto käynnissä, pienet venekamat ovat niin hyvässä säilössä, etten saa nyt otettua välineistä kuvaa tänne.) Purje on purjeveneen moottori, joten jos se repeää, tyssää ainakin pidempi matkanteko helposti siihen, ellei korjausvälineitä ole mukana. Neulominen on tietysti purjeelle vain tekohengitystä, mutta kerran kesälomareissumme tosiaan pelastui neulomalla ja teippaamalla.

No, päivitin juuri tietoni purjeiden kierrätyksestä päästäkseni eroon noista puoli kuutiota tilaa vievistä kasoistamme. Pienen surffailun jälkeen törmäsin yllättäen tietoon, että yksi kierrätyspiste löytyy 500 metrin päästä, omalta pursiseuraltamme! Tätä en ollut tiennytkään. Voisiko siis helpompaa olla? Nyt ei auta keksiä enää muita kuin tekosyitä, jos purjeet vielä jäävät lojumaan nurkkiimme. 

Keräyspisteet löytyvät täältä:

http://www.savethec.com/kierrata-purjeesi/

Vanhat purjeet kannattaa kyllä kierrättää. SavetheC on ottanut tuotantoon ainakin kahden designerin suunnittelemat laukut, jotka on valmistettu kierrätyspurjeista: Paola Suhosen/Ivanan ja Harri Koskisen: 

Nyt on kevät...pakko olla!

Viime yön aikana maa oli jälleen peittynyt valkoiseen huntuun, vaikka samaisena yönä siirryttiin kesäaikaan. Säästä huolimatta me muiden yhtä innokkaiden optariperheiden kanssa tarkistimme poikien jollista purjeiden kunnon, snöörit, vimppelit ja sun muut. Pursiseuralle pääsyä odottelevat jollat piti ainoastaan putsata lumesta (!), ja kumpainenkin poika lähti vetämään kärryillään jollaansa rantaan.

Mikä parasta, purjehtimaan pääsy ei ole vain yli-innokkaiden purjehtijoiden toiveajattelua (sillä tuskin jäät ihan vielä lähtevät), vaan huomenna seuran valmentaja lähtee vetämään jollatraileria Gardalle. Me lennämme perjantaina perässä ja pääsemme nauttimaan ihan oikeasta keväästä ja saamaan ensi tuntumia purjehdukseen - ihan pian!

Jollatrailerin pakkaus on aina kova homma, mutta tänään oli tunnelma korkealla, ainakin minulla.

Veneen etsintää, osa 5

Venekuume nousee. Tänään kävimme katsomassa jälleen yhtä mielenkiintoista venettä. Kyseessä oli ykstyyppiluokkaan kuuluva X-41. Vene oli erittäin hyvässä kunnossa ja kaunista, klassista X-designia. Nyt emme kuitenkaan ole ostamassa täysraaseria, jollainen tämä on, joten etsintä jatkunee vielä tästä. Samaan lopputulokseen päädyimme loppukesällä tsekattuamme yhden X-35:n - ykstyyppiluokka sekin. Hyvät purjehdusominaisuudet ovat toki kriteeri nro 1, joten dilemma on käsillä... Tämä kaunokainen on nähtävillä Helsingin messukeskuksessa venemessuilla parin viikon päästä.