Hups, uudet tuulet!

Mieli merelle -blogi täytti vuoden. Ehdin ihan alun perin miettiä bloggausta merestä ja purjehtimisesta aika kauan. Vuosi sitten tartuin epävarmana toimeen ja päätin yrittää. Olen iloinen, että ylitin bloggauskynnyksen! Tämä on ollut hauskaa ja antoisaa. Sen olette mm. aikaansaaneet te lukijat ja blogikaverit ja etenkin teiltä silloin tällöin saamani viestit.

Vaikka ihan alun perin ajattelin, että blogissa kirjoittaminen palvelee eniten omaa sisäistä haluani kirjoittaa päiväkirjaa, minkä bloggaus on ehdottomasti myös täyttänyt, niin tästä on muodostunut jotain enemmänkin. Ja ihmeellistä vaikkapa on olllut kuulla yhtäkkiä jossain poikien jollakisojen rannassa, että "hei, me luetaan sun blogia." Tämä on sitä blogielämän yllättävää, hauskaa puolta! Piirit on myös pienet, jostain yhteyksistä minut ja meidät on identifioitu.

Juuri nyt olen vain vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Olemme hankkineet saaripalstan ja aloitin syksyllä siitä projektista kertovan blogin, Villa Idurin, kirjoittamisen. Ihan ensin tarkoitukseni oli keskittyä Villa Idurissa vain rakennuskannan entisöintiin ja dokumentointiin, mutta nyt olen tietynlaisessa dilemmassa, koska aikoinaan aiheet, joiden takia aloitin Mieli Merelle -blogin, täyttyvät Villa Idurissa. Eli juuri tällä hetkellä kahden blogin "loukko" onkin keinotekoinen.

Mieli merelle on alun perin ollut minulle purjehdusharrastuksemme avaamista. Mutta, myös monet niistä aiheista, joista haluan kirjoittaa, ovat saaristolais-pohdintoja, kuten Itämeri-asiat, merenkulku yleensä, mielipiteet saariston tilasta ja elämäntavoista ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mieli merelle on ollut olemassa ehkä vähän ilman kotisatamaa... tai ankkuria... tai venettä, koska blogi alkoi juuri siitä kaihosta, kun purkkarimme oli myyty. Luulen (tai oikeasti tiedän), että meillä tulee olemaan purjevene jossain vaiheessa. Olen kuitenkin niiiin onnellinen, että saimme Villa Idurin, ikioman tukikohdan. Nyt vain pitää saada se kuntoon, ja ensi kesänä pääsemme sinne elämään ihka oikeaa saaristolaiselämää, jota aina olemme purjehduksillammekin eläneet.

Aionkin Villa Idurissa nostaa tulevaisuudessa esiin enemmän myös aiheita, jotka liittyvät perheemme purjehdusmatkoihin ja  -suunnitelmiin, muisteloihin, poikien harrastuksiin, tai mihin vaan asiaan liittyvään. Nyt on jo monta aihetta odottamassa. Mieli merelle -lukijoille haluan vain korostaa, että aivan sama meininki jatkuu toisessa blogissa tästedes. Eli keskittäminen yhteen saittiin johtuu siitä, että minä olen minä - ja minun on vaikea erottaa omasta elämästäni ja identiteetistäni asioita kahteen eri kerrontaan.

Tämä postaus ei ole siis elämäni purjehdusmatkan joutsenlaulu vaan uusi vaihe. Purjehdustenkin osalta ensi kesän suunnitelmat käyvät kuumana ja mielenkiintoisina. Nähdään ja kuullaan toivottavasti siis Villa Idurissa!!!