Oma maa mansikka?

Teimme viikonloppuna veneretken Tammisaaren saaristoon määränpäänämme eräs saaristolaistila, jonka halusimme koluta. Autenttinen saaristolaistila on myynnissä. Se oli päässyt metsittymään käyttämättömänä ja rakennukset kaipaisivat paljon maalia ja muuta kunnostusta. Huolimatta sen kunnosta paikka sykähdytti meitä. Olemme purjehdusten ohella haaveilleet usein omasta kesäpaikasta, joka voisi toimia veneilytukikohtana ja sen lisäksi viikonloppujen viettopaikkana veneilykauden ulkopuolella keväisin ja syksyisin. 

Aloin jo nähdä itseni niittämässä niittyä ja raivaamassa puita rakennusten reunoilta, jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin. Ja näin itseni penkomassa vanhaa tavaraa keskellä saaristolaisidyllä - voi sitä tavaran määrää. Verkkoja ja muita kalastustarvikkeita oli vajoissa pilvin pimein, perämoottoreita, soutuveneitä, työkaluja, taidolla käsin tehtyjä vateja ja talossa vanhoja kalusteita viime vuosituhannen alkupuolelta. Kaikki näytti siltä, että joku on lähtenyt paikalta äkkiseltään monta vuotta sitten ja tavarat ovat jääneet sille mallilleen. Hieman surullistakin siis siinä mielessä. 

Tämä ihanuus sijaitsee suojaisella laguunilla eikä ikinä uskoisi, että sen suuaukon takaa mailin, parin päästä aukeaa jo ulkosaaristo. Jussaröstä puolestaan alkaa jo avomeri. Varsinainen unelmapurjehdustukikohta siis...  Koirakin "osti" ajatuksen tällaisesta omasta saaripaikasta - se läähätti pitkin pihapiirin takana olevaa metsää kuumana päivänä kieli pitkällä. 

 

Juhannus-cruisailua

Päätimme tällä kertaa viettää Juhannuksen ihan oman perheen parissa ja lähiseuduilla, koska koko kevään viikonloput ovat olleet optarikisojen täyttämää touhua täynnä. Nyt käsillä on kerrankin täysin vapaa, pitkä viikonloppu ilman mitään menemistä, suhaamista ja roudaamista. Tuntuu jo ihan lomalta tämäkin! Ja halusimme rauhoittua keskenämme siitäkin syystä, että lähdemme viikon päästä ulkomaan matkoille, ensin Sisiliaan ja sitten vielä sen perään purjehtimaan Kroatiaan. Meille tällainen kesä tulee olemaan poikkeuksellinen siinä mielessä, että saaristomeri jää nyt ensi kertaa koluamatta. Vähän tässä on vieroitusoireita, mutta toisaalta jos purjeveneettömyydessämme haluaa nähdä yhtään mitään hyvää, kesä tuo mukanaan vaihtelua ja sen myötä aivan uusia kokemuksia myös purjehduksen saralla. Kynnys vuokrata ulkomailta venettä ja jättää omaa venettä vain laituriin lillumaan, on ollut aina niin korkealla. Nyt tähän on mahdollisuus.

Eilen juhannusaattona oli mitä mainioin veneilysää. Aamiaisen syötyämme pakkasimme rib-veneeseemme eväät ja lähdimme leppoisalle cruisailulle katselemaan Juhannuksen viettoa vesiltä käsin. Olisin tietenkin mieluusti ollut vaikkapa jossain Högsårassa, Jurmossa tai Kökarissa, mutta nyt olimme kuin turistit pääkaupunkiseudulla - lähialueiden juhannuksenvietosta meillä ei nimittäin entuudestaan ole minkäänlaista käsitystä!

Juhannuksena kaikenlaista venekalustoa on liikkeellä. Osa taisi odottaa vielä vesillelaskua tai kipparia vesillelähtövalmiina.

Tuo venekunta oli kuin me vielä vähän aikaa sitten. Samanlaisella Inferno 31:llä purjehdimme menneinä kesinä. 

Pysähdyimme katselemaan ohi lipuvia kesäseurueita Mattolaiturin terassille hetkiseksi.

Suomenlinnan Valimo-baarin ikkuna heijasti täysinäiseen satamaan rantautuneiden purjeveneiden mastot. Yhteen merietikettivirheeseen kiinnitin huomiota: juhlaliput oli ylhäällä jo melkein joka veneessä ennen virallista Juhannuksen lipunnostoa, eli kello kuutta. Ai ai...

Iltapäivällä päädyimme grillailupiknikille Gåsgrundetin sileille rantakallioille Espoon puolella. Koirakin rauhoittui hetkeksi uituaan ja keikuttuaan veneen keulassa sitä ennen monta tuntia.  

Saaripiknik

Mahtavan sään ansiosta pääsimme avaamaan virallisesti veneilykauden ja viettämään vappupiknikkiä Isossa Vasikkasaaressa ystävien kanssa. Tarjouduin ottamaan vastuun ruuista, sillä olin ainoa seurueesta, jolla vappuaatto oli vapaa töistä. Kiirehän siinä silti tuli, koska menuni oli sen verran kunnianhimoinen, että sisälsi varsinaisten ruokien lisäksi mm. kotitekoiset munkit. ("Harjoittelin" edellisenä vuonna, joten tiesin, että munkinpaisto kyllä sujuu.) Olin onneksi hoitanut ostokset edellisenä päivänä, samoin kuin valmistanut perunasalaatin, koska se vain paranee yhden yön yli odottelusta.

Jos veneen saa vesille jo vapuksi, se palkitsee: suositut veneilykohteet ovat rauhallisia ja hyvällä tuurilla sitä onnistuu löytämään rantautumispaikan, jota oma venekunta saa hallita ypöyksin. Myöhemmin kevään edetessä näin harvoin sitten enää käy.

Rantauduimme Isoon Vasikkasaareen iltapäivällä kolmen maissa. Kiitos Espoon kaupungin, että meillä on näin luonnonkaunis kohde käytettävissä - näin lähellä kotia. Eli mistään huimasta merimatkasta ei ole kyse, vaan meille tämä paikka sopii juuri ilta- ja viikonloppuvierailuihin. Lomilla ja varsinaisilla purjehduksilla lähdetään pidemmälle.

Vasikkasaaressa iltapäivä- ja ilta-aurinko paistaa vierasvenelaiturin puoleiselle rannalle. Kallion päällä on iso ruokailupöytä, johon voi kattaa aterian isollekin seurueelle. Saarella oli tänään vain yksi venekunta meidän lisäksemme, joten saimme sen omaan käyttöömme.

 

Villa Gulan -kesäravintola aukeaa kesäkuussa. Pihalla komeilee villan alkuperäinen kylpyamme.

Hauskaa vappua kaikille! Ja kippis myös sille, että bloginin on ylittänyt tuhannen katselukerran rajan : )