maanantai 30. huhtikuuta 2012

Saaripiknik

Mahtavan sään ansiosta pääsimme avaamaan virallisesti veneilykauden ja viettämään vappupiknikkiä Isossa Vasikkasaaressa ystävien kanssa. Tarjouduin ottamaan vastuun ruuista, sillä olin ainoa seurueesta, jolla vappuaatto oli vapaa töistä. Kiirehän siinä silti tuli, koska menuni oli sen verran kunnianhimoinen, että sisälsi varsinaisten ruokien lisäksi mm. kotitekoiset munkit. ("Harjoittelin" edellisenä vuonna, joten tiesin, että munkinpaisto kyllä sujuu.) Olin onneksi hoitanut ostokset edellisenä päivänä, samoin kuin valmistanut perunasalaatin, koska se vain paranee yhden yön yli odottelusta.

Jos veneen saa vesille jo vapuksi, se palkitsee: suositut veneilykohteet ovat rauhallisia ja hyvällä tuurilla sitä onnistuu löytämään rantautumispaikan, jota oma venekunta saa hallita ypöyksin. Myöhemmin kevään edetessä näin harvoin sitten enää käy.

Rantauduimme Isoon Vasikkasaareen iltapäivällä kolmen maissa. Kiitos Espoon kaupungin, että meillä on näin luonnonkaunis kohde käytettävissä - näin lähellä kotia. Eli mistään huimasta merimatkasta ei ole kyse, vaan meille tämä paikka sopii juuri ilta- ja viikonloppuvierailuihin. Lomilla ja varsinaisilla purjehduksilla lähdetään pidemmälle.


Vasikkasaaressa iltapäivä- ja ilta-aurinko paistaa vierasvenelaiturin puoleiselle rannalle. Kallion päällä on iso ruokailupöytä, johon voi kattaa aterian isollekin seurueelle. Saarella oli tänään vain yksi venekunta meidän lisäksemme, joten saimme sen omaan käyttöömme.























 




Villa Gulan -kesäravintola aukeaa kesäkuussa. Pihalla komeilee villan alkuperäinen kylpyamme.
























Hauskaa vappua kaikille! Ja kippis myös sille, että bloginin on ylittänyt tuhannen katselukerran rajan : )






torstai 26. huhtikuuta 2012

Juokse meresi edestä!

Huomasin tänään erään tuttuni facebook-profiilista kivan kamppanjan, johon voisin itsekin ajatella osallistuvani. Juoksemeresiedesta.fi-sivustolla käynti kertoi, että kyseessä on Itämeren suojeluun lyhentämättömänä menevä hyväntekeväisyyskampanja, jossa eri vetäjät opettavat osallistujille juoksutaitoja. Tekniikkaopin lisäksi vedetään yhdessä lenkkejä eri tasoryhmissä, ja lenkkitapahtumiin voi ostaa lippuja. Lenkit toteutetaan touko-kesäkuun aikana. Osallistumismaksu on 15 € / kerta tai 50 € kaikki 5 juoksua. Täytyypä panna aloituspäivä 23.5. kalenteriin ja houkutella joku kaveriksi mukaan.

Nykyisinhän juoksemisesta on tullut melkoinen trendilaji. Minulle se on enemmänkin sellainen 'silloin tällöin' -juttu muun urheilun ohella, mutta hyvä, että ihmisten kiinnostus linkitetään tällaiseen hyvään aiheeseen. Toistaiseksi kampanja toteutuu ilmeisesti vain pääkaupunkiseudulla, mutta voisin kuvitella, että jos se saa suosiota, hanke leviää varmasti muihinkin rannikkokaupunkeihin, kuten esimerkiksi Turkuun.


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Joutenoloa

Nelipäiväisellä reissullamme Stenungsundissa kaikki aika ei mennyt pienen jollailijani huoltamisessa, vaan päivien mittaan minulla todella oli aikaa myös rantakivien ja simpukankuorten potkiskeluun yksikseni.


Olen arjen pyörteissä yleensä melkoinen huolehtija ja suorittaja, joten pyrin herkästi käyttämään ylimääräisen ajan aina johonkin tehokkaaseen. Huomisesta huolehtiminen se vain lienee tyypillinen ruuhkavuosia elävän naisen helmasynti. Välillä nimittäin kadehdin miestäni, joka kaiken hektisen keskellä vain vetää itsensä pitkäkseen hetkeksi ajattelematta velvollisuuksiaan. Pinna kireänä olen monet kerrat tätä kykyä saanut todistaa... Nyt, kun itselläni ei todellakaan ollut velvollisuuden velvollisuuttakaan (vaikka moneen kertaan mietin, josko sittenkin olisi jotain), muistui tämä jalo taito mieleeni ja päätin todella heittäytyä itselleni epätyypilliseen joutenoloon.

Ulappanäkymät tai rantamaisemat ovat parasta relaksanttia mielelle, joten etsin kamerallani rauhoittavia katselukohteita. Kun aurinko välillä pilkisti pilvien raosta, löysin kallionkolosta tuulettoman kolon, jossa lueskelin kirjaa. Vaihdoin välillä paikkaa laiturille, jossa vedin pitkäkseni. Minulla oli pipo päässä ja untuvatakki päällä ja ihanan lämmin. Kerran havahduin ihmettelemään, ettenkö tosiaan ollut ajatellut YHTÄÄN MITÄÄN ainakaan puoleen tuntiin. Ihmeellistä ja ehdottomasti virkistävää.




Laiturilöhöilystä jotain oppineena suuntasin kulkuni seuraavana päivänä Yacht Clubin Spa:n lämminvesialtaisiin ja yrttisaunoihin harjoittamaan lisää akunlatausta. Mitään tekemättömyys ja sen mukanaan tuoma mielenrauha sai muistamaan myös, miksi alunperin olen ylipäänsä purjehdukseen hurahtanut.



Aina, kun jollatrailerit olivat rannassa tyhjinä, se merkitsi huoltajille, myös minulle, omaa aikaa.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Sissipurjehdusta ja lämmikettä

Junioripurjehtijat saivat tänään painaa aikamoisella sissimeiningillä Stenungsundin huhtikuisessa purjehdussäässä. Lämpötila pysytteli viidessä asteessa, tuuli kahdeksassa metrissä, sade vihmoi ja Atlantti hohkasi kylmyyttään. Näissä olosuhteissa neljän tunnin treenit olivat suorastaan katu-uskottava suoritus, vaikka varusteiden asianmukaisuudesta oli toki huolehdittu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ajoimme hytisevän poikani kanssa auton lämmitin täysillä majapaikkaamme, mutta kuuma suihkukaan ei tuntunut riittävän. Keitimme höyryävää valkosipulilla ja persiljalla maustettua kanakeittoa, joka onneksi tepsi. Yhdessä kokkaaminen taas lämmitti etenkin äidin mieltä.


Maistuva kanakeitto on aina helppo loihtia nopeasti. Keittomme sai makunsa voinokareessa paistetusta kanafileestä, kanafondista, ruokakermasta, valkosipulista, simpukkapastasta, porkkanasta ja palsternakasta. Koristeeksi ripottelin silputtua tuoretta persiljaa.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Aitoa herrgård-tunnelmaa

Tällä kertaa poikani purjehdusleiri ja kisat toivat meidät kaksistaan tänne Göteborgin yläpuolelle Stenungsundin pikkukaupunkiin. Ajelimme lentokentältä autolla suoraan Stenungsunds segelsällskap:in rantaan, josta hän ampaisi vesille muun porukan mukana. Minä lähdin etsimään majapaikkaamme, jonka suhteen odotukseni olivat melko korkealla. En oikeastaan ollut saanut kovinkaan paljon todellista ennakkotietoa Jordhammarin kartanosta, jossa yöpyisimme, mutta olin kai jo mielikuvissanut rakentanut paikasta tietynlaisen.

Jordhammarin kartanolla ei ole lainkaan katuosoitetta, jonka mukaan suunnistaa perille. Kyllähän se nyt pitäisi tietää... No, päätin kysyä pursiseuran rannassa tietä eräältä nuoreltamieheltä, joka näytti paikallisesta. Kuin tilauksesta hän hyppäsi oman autonsa rattiin ja sanoi johdattelevansa minut perille. Hurmaavaa ja huomaavaista. Pihapiiriin päästyämme hän pyöräytti autonsa tulosuuntaan, huikkasi jotain ja jatkoi omille teilleen.

Perillä en joutunut pettymään, vaan vilpittömästi vaikutuin näkemästäni aidosta kartanotunnelmasta, jossa saamme viettää seuraavat kolme yötä ja neljä päivää. Paikka on ihastuttava - juuri niin kuin uskalsin toivoa. Ja aivan kohtuullisen etäisyyden päässä rannasta. Ja vieläpä hyvin kohtuulliseen hintaan. Kolmen yön yhteishinta ei olisi riittänyt edes yhteen yöhön Stenungsundbaden Yacht Club:issa.


Tässä aitoa kartanotunnelmaa kuvina:














Kevät on Ruotsin länsirannikolla Stenungsundissa aavistuksen pidemmällä kuin meillä koto-Suomessa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Marine twist

Saimme kutsun 40-vuotissynttäreille, joita vietetään tänään Suomenlinnassa meren äärellä.   Isäntäpariskunta on myös purjehtijoita, ja juhlan teemana on läpikotaisin merihenkisyys. Mm. lahjat on toivottu osoitettavan Puhdas Itämeri -rahastoon. Lahjasatsausten keskittäminen tähän kohteeseen on hieno ajatus ja teko päivänsankarilta. Lahjan antaja säästyy samalla ankarilta mietinnöiltä ja kaiken kaikkiaan on mahtavaa, että ystävä muistuttaa hyvän asian tukemisesta.

Enemmän päänvaivaa minulle sitten aiheuttikin annettu pukukoodi "Marine Twist"! Purjehdusrompetta ja marinahenkistä trikoopaitaa löytyy kaapistani yllin kyllin, mutta nyt on kuitenkin juhlat kyseessä. Sininen bleiseri olisi tietysti helppo, mutta tylsä valinta. Enkä tullut hankkineeksi mitään viime vuotisesta Ivana Helsingin Where the Fuck Is My Sailor -mallistostakaan... 

No, erinäisten mietintöjen jälkeen taidan päätyä pukemaan tänään ylleni vastikään hankkimani Ten Pointsin Pandora-saappaat ja alkutalvesta Ruotsista löytämäni tummansinisen vintage-mekon. Olenhan vaaleaverikkö, joten kun on tummansinistä yllä, ei merihenkisyys ole koskaan kaukana. Nyt sailorin asuvalintojen kimppuun...


Tämän kuvan kaappasin Ten Pointsin facebook-sivuilta. Näiden saappaiden kohdalla taisi mainonta purra minuun toivotulla tavalla - ihastuin kuvaan ja tiedustelin meilitse jälleenmyyjiä.



Mekko löytyi Smiley Vintage -nimisestä putiikista Tukholmasta tänä talvena.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Purjehdusmaisemia Gardalta

Heti ensimmäisenä päivänä koko perheemme taisi oikein innostua Gardan ylimaallisista maisemista, koska kamerat alkoivat jokaisella räpsyä kiivaasti. Tässä omat parhaat palani paikallisista purjehdusmaisemista:





tiistai 10. huhtikuuta 2012

Optaripurjehdusta Gardalla


Vietimme kaikkiaan 10 päivää pääsiäisen aikaan Italian Garda-järvellä, jossa järjestetään vuosittain maailman suurin Optimistiregatta Garda Optimist Meeting. Olimme mukana ensimmäistä kertaa. Molemmat poikamme osallistuivat ennen kisapäiviä tanskalaisten järjestämälle 3-päiväiselle leirille, jota seurasi yhden vapaapäivän jälkeen nelipäiväiset kisat. Toinen pojistamme purjehti kadettiradalla ja toinen varsinaisessa junior-sarjassa.

Päivät olivat pienille purjehtijoille pitkiä ja paikoin rankkoja niin fyysisesti kuin psyykkisesti; olosuhteet vesillä vaihtelivat usean tunnin tuulettomasta odottelusta 16 m/s tuuleen. Sekä hyisestä sateesta että paahtavasta auringosta kaikki saivat osansa. Mutta hienosti tämä tuhatkuntainen purjehtijajoukko tuntui jaksavan. Ja kokemusta ainakin karttui maailman suurimmasta fleetistä.



Gardalla saa purjehtia upeissa maisemissa. Myös huoltojoukoille riittää ihasteltavaa ja urheilumahdollisuuksia vuorilla, rantamaisemissa ja tenniskentillä.



Kipparikokous



Vesillelähtö