Arvokisoja pukkaa

Sitä nousee oikein kisajännitys pintaan, kun yhtäkkiä joka tasolla ja taholla valmistaudutaan purjehduksen arvokisoihin. Samaan aikaan kun perheeni miehet valmistautuvat tykönään, Suomen edustava purjehdusmaajoukkue vetelee ensi lähtöjään Olympialaisissa. En ole mikään suuri penkkiurheilun ystävä, mutta tänään tuli YLE Fem -kanavalta kerrankin purjehdusta ja vieläpä näytettiin kotiseuramme EPS:in oman pojan, Tapio Nirkon 4. startti Finn-jollalla. Nirkko teki huiman loppukirin sijalta 13 sijalle 8 ja sitten lähetys siirtyi muihin lajeihin. Tämän enempää meille purjehduksen ystäville ei TV:n välityksellä lajia väläytetty. Ehkä illan koosteissa saadaan nähdä vielä jotain Multalan sijoittumisesta (kaksi starttia, sijat 4 ja 6).

Tästä osoitteesta löytyy Olympialaisten purjehdusosio, ja esimerkiksi kaikkien luokkien starttitulokset:

http://www.sailing.org/olympics/london2012/home.php

Kuvassa Suomen purjehdusjoukkue: kuvassa ylimpänä vähän yli parikymppinen (ja taatusti porukan suurin) Tapio Nirkko, ja hänen alapuolellaan tiimille tärkeä parrakas, tumma henkilö, sääanalyytikko! Joukkueen säätietojen toimittamisesta vastaa Foreca, mutta analyytikko tulkitsee useita eri lähteitä ja tekee yhteenvetoja valmentajille päivän mittaan.

Nirkko tekee töitä startissa (kuvan oikeassa reunassa). Kuva on imuroitu yllä mainitulta viralliselta kisasivustolta.

Perhepiirissä jännitämme kahta tulevaa kisaa, johon meidän miehet osallistuvat: pojat Opti SM-kisoihin, jotka käydään viikonloppuna Suvisaaristossa ja mieheni ORC Offshore MM-kisoihin Helsingissä 6.8. alkaen. Hän sai alkukesästä kutsun Salona 38-miehistöön toisena suomalaispurjehtijana, mikä on hieno mahdollisuus kiillottaa yksi hankittu avomeripurjehduksen SM-kulta isompaan mitaliin, heh. Kippari ja 5 muuta miehistön jäsentä tulevat Kroatiasta ja tuon puoliammattilaisen tiimin tänne kustantaa Salona. Vene on normaalisti Jani Lehden kipparoima, mutta hän sen sijaan kisaa MM-kisat oman miehistönsä kanssa heidän toisella veneellään, Grand Soleil 42 Audi Teamilla.

Itse joudun palailemaan töihin tuolla elokuun viikolla, joten en ehkä pääse edes katsomaan lähtöjä vesille. Mutta olen hengessä mukana ja mitä tulee näihin pienempiin purjehtijoihin, katson roolini erittäin keskeiseksi henkisen valmennuksen saralla ja huoltojoukoissa : ) Viikonlopun Optikisoista tulee varmasti hauskat. Nuorempi osallistuu nyt ensimmäistä kertaa varsinaiseen junioriluokan SM-kisaan ja vanhempi toistamiseen. Hänellä tavoitteet ovat oman aiemman sijoituksen parantamisessa, eivät aivan kärkikahinoissa. Nuorempi on kunnianhimossaan ja voitontahdossaan niin vahva, että jos tulee tappioita, roolini taitaa korostua entisestään...

Mieheni puuhaa tälläkin hetkellä Salonan säätöjen parissa, mutta eilen ehdimme huoltaa jollat kisakuntoon: pesua, pienten naarmujen paikkausta ja hiontaa. Tällä viikolla pojille vielä viimeiset treenit päälle ja toivottavasti pojat ovat itse yhtä hyvässä kisakunnossa kuin jollat!

Ainiin, ja kummipoikani saapui viime yönä Pärnusta E-jollien junioreiden PM-kisoista. Hän sijoittui fleetin puoliväliin, mikä oli hieno suoritus vastikään optarista Europeen siirtyneelle. Olen ylpeä kummitäti!

 

Ostimme tämän E-jollan alkukesällä. Kukaan ei meillä vielä purjehdi sillä (sitä ei ole vakuutettu eikä rekisteröity), mutta näitä on vaikea saada, joten kun hyvä yksilö oli myynnissä, hankimme sen vanhemmalle pojalle tavallaan varastoon. Se sai myös kokovartalopesun osakseen.

Mietteitä ja faktoja Kroatian purjehduksesta

Nyt on pyykätty kotioloissa viikon päivät ja orientoiduttu Suomen vaihtelevaan kesäsäähän. Yli 15 lämpöasteen tiputus oli suorastaan ärsyttävää ja sai jo miettimään, mikä ihme saa meidät ihmiset asumaan näillä leveysasteilla! Mut nyt mieltäkin lämmittää pari paivää sitten alkanut kunnon kesäsää.

Lomapäiviä on vielä jäljellä, joten arkisten askareiden ohessa olemme ehtineet intoilla ja puida kokemuksiamme Kroatian purjehduksesta. Matka jätti meihin jälkensä. Jopa siinä määrin, että se taisi sekoittaa hieman pakkaa jo mielestämme kiveen hakattujen tulevaisuuden suunnitelmien osalta: ostammeko ulkomailta veneen ja tuomme sen samantien Suomeen vai pitäisikö alkaa suunnitella veneen säilyttämistä jossain Välimerellä tai juuri Adrianmerellä, esim. Kroatiassa tai Sloveniassa? Matkasta jäi kipinä.

Lisämuuttujan pohdintoihimme tuo huomio, että kroaatit itse ovat vesillään liikkeellä vuokraveneillä. Se, mitä olen kuullut veneiden talvisäilytysten ja laituripaikkojen kovista hinnoista etelässä, selittää vuokrausintoa. Summa summarum: oman veneen säilömisen hinnalla vuokraa veneen jo 2-4 viikoksi kesässä (veneestä riippuen) ja säästyy omaan kalustoon liittyvältä vaivalta ja huolelta. Jos siis olemme kiinnostuneita koluamaan Adrianmeren rannikkoa tulevaisuudessa vielä perusteellisemmin, lienee vuokraus järkevin vaihtoehto. Joten onko veneen hankinta silloin järkevää laisinkaan? Dilemma on käsillä, koska oma vene on oma vene, jonka voi varustaa juuri omien tarpeiden mukaan saadakseen itse asiasta, purjehduksesta, kaiken irti. Vuokraveneellä taas mennään toisenlaisella asenteella... Täytyy kai antaa tuntojen tasaantua ja kuulostella mielihaluja syksymmällä.

Kroatian purjehduksessa viehätti monikin asia. Ensinnäkin saaristo on runsasta, eli kohteita riittää pilvin pimein jo viikon reitityksille, saati pidemmälle matkalle. Koluttavana olisi luonnollisesti myös koko rannikko. Toiseksi, vesi on kaunista, kirkasta, lämmintä, turkoosia, ihanaa! Kolmanneksi ruoka, erityisesti tuoreet kalat, ovat taivaallisia ja hintataso on hieman edullisempi kuin meillä. Tämä aspekti saattaa tosin muuttua, jos ja kun Kroatia liittyy EU:hun. Neljänneksi, kylät ovat idyllisiä - toiset pysähtyneen syrjäisiä, toiset vilkkaita luksuskohteita. Juuri nyt tuntuu, että voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Merisiiliyhdyskunta:

Itse purjehdusta ajatellen kokosin muistiinpanoistani listan asioista, joita itse yritin omaksua nopeassa tahdissa, ja joiden tietäminen helpottaa purjehduselämää Kroatian saaristossa. Samat asiat pätevät muuallakin Välimerellä:

1. Reaaliaikaiset ja aluekohtaiset säätiedot löytyvät parhaalta saitilta: www.windguru.cz. Palvelu on tsekkiläinen, mutta erittäin kattava, eli Suomenkin tarkan merisään saa täältä. Käykääpähän siis katsomassa. Windguru PRO on maksullinen, mutta vuosimaksu on vaivaiset 20 €! Ilmaisversiokin on, mutta hieman epätäydellisemmin palveluin.

2. Vuokravenettä valitessa on syytä varmistaa etukäteen, että veneessä on langaton wi-fi (säätietojen saanti ja blogin päivitys : D )

3. Osa isojenkin satamien vierasvenelaitureista on pieniä (esim. suosittu lomakohde Hvar) ja paikkoja on vähän. Pieni kumivene ja perämoottori ovat välttämättömiä lisävarusteita sesonkiaikaan, jolloin voi yöpyä keula-ankkurissa. Vene on siis varusteltava ennakkotilauksessa hyvin.

4. Suurin osa laitureista tarjoaa moorings-kiinnityksen, eli laituriin tullaan perä edellä, noukitaan laiturissa kiinni oleva kiinnitysköysi puoshaalla ja viedään köysi kiinni veneen keulaknaapiin.

5. Satamamaksuihin pitää osata budjetoida riittävästi. Yöpymismaksut ovat yllättävän hintavia monissa paikoissa ja hintataso vaihtelee muutamasta kympistä jopa yli sataan euroon. Tästä syystä myös keula-ankkuroituminen on suositeltava vaihtoehto. Keulakiinnittäytymistä varten olevat poijut ovat myös maksullisia, mutta luonnollisesti edullisempia kuin laituripaikat.

6. Luottokortti ei käy juuri missään, eli maksuvälineenä toimii vain käteinen. Pankkiautomaatteja löytyy kyllä pienistäkin kylistä.

7. Vuokraus Välimerellä edellyttää kansainvälista huviveneen kipparoinnin lupakirjaa, jonka Suomessa myöntää Trafi. Aiomme hankkia tämän pikimmiten! Tällä reissulla seurueessamme oli onneksi lupakirjan omaava henkilö. Hakemukseen tarvitaan:

- kopio voimassa olevasta ajokortista
- kopio rannikkolaivurin todistuksesta tai muu todistus vastaavasta navigoinnin teoriatason osaamisesta (Trafi järjestää kokeita)
- todistus riittävästä käytännön veneilytaidosta

8. Yleisimmät tuulet, jotka Adrianmerellä puhaltavat on nimetty Buraksi (englanniksi Bora) ja Jugoksi (naapurimaissa voidaan sanoa myös Juga). Burasta olenkin jo kirjoittanut - se on häijy pohjoisen puoleinen noin nelipäiväinen tuuli, mutta näin kesäaikaan purjehtijoiden toivoma friski puhallus! Syysmyrskyissä se voi kuitenkin puhaltaa 240 km:n tuntivauhdilla. YouTube pursuaa Bora-hakusanalla ikävän näköisiä myrskyotoksia, jos jotakuta kiinnostaa katsoa. Jugo puolestaan on etelänpuoleinen tuuli, joka lähtee Saharasta ja on Sirocco-tuulen Adrianmeren jatke.

Viimeistä viedään

Heräilimme Rogacin pysähtyneessä satamassa ja nautimme juuri myöhäisen aamiaisen. Tänään on viimeinen varsinainen purjehduspäivämme, mutta kuinkakohan mahtaa purjehdusten käydä. Buran laannuttua pari päivää sitten on ollut varsin kevyitä tuulia ja sitä on tällekin päivälle luvassa: 4-8 solmua etelän puolelta. Samalla kuuma ilmakin on vaihtunut taas hiostavaan. No en valita siitä! Matkaa meillä on tänään alle 20 mailia Despoinan kotisatamaan Castellaan Splitin vieressä.

Isoisä ja poika naapuriveneestä Rogacin satamassa.

Venekuntamme miehet roudaavat paraikaa kanisterilla löpöä tankkiin, joka pitää olla täynnä venettä luovutettaessa. Muuten hiljaisen sataman aamupäivän on vilkastuttanut hillitön bensatankkien täyttöhärdelli. Monella on huomenna veneen jättöpäivä kuten meillä ja kaikki hyödyntävät paikan huoltoasemapalveluita. Lahdella on tälläkin hetkellä 7 purjevenettä bensalaiturijonossa. Katsoimme parhaaksi roudata kanisterilla sen jälkeen, kun kaksi jättimotaria 5000 litran tankkeineen (!) parkkeerasi tankkaamaan.

Visuaalista nautintoa

Tuuli nousi eilen vasta iltapäivällä, mutta sitten puhalsikin taas ihan mukavasti. Olimme valinneet seuraavan kohteemme lähietäisyydeltä, koska käytettävissä oleva aika oli vähäisempi. Seurueessamme oli entuudestaan tieto hienosta Sv Klementen saaren Palmezanan lahdesta, jonka kruunaa erittäin kauniisti tehty Zori-ravintola ( http://zori.hr/ ). Varasimme pöydän etukäteen, mikä oli viisasta. Jo saapuessamme lahti oli täynnä keula-ankkuroitujia, ja hetken aikaa jouduimme säätämään hyvää ankkuripaikkaa. Pojat sukeltelivat tarkistamassa, miten ankkuri kiinnittyi, koska se ei jostain syystä aivan täydellisesti kaivautunut hiekkaan. Jonkin ajan kuluttua puuskat laantuivat ja ankkurin luisuminen taisi loppua ja asetuimme paikoillemme - kaiketi kettingin varassa. Mutta aamuksi olisi luvassa kevyttä tuulta, joten olimme tyytyväisiä paikkaamme ja siirsimme ajatuksemme ilta-ateriaan.

Hyvän purjehduspäivän kruunaa aina hyvä ateria. Ruokakaan ei ollut suinkaan huonoimmasta päästä, mutta hyvän illallisemme rakensi ensi sijassa itse miljöö. Näköala ravintolan terassilta, palmujen alta avautui suoraan poukamaan keula-ankkuroituneisiin purjeveneisiin. Muutenkin ravintola oli sisustettu pienin yksityiskohdin taidolla ja tyylillä. Se myös miellyttää, että täällä saa joka ravintolasta paikallisen ruuan lisäksi paikallisesti tuotettua viiniä. Maistoimme Sv Klemente-saaren omasta tuotannosta sekä valko- että punaviiniä, ja ruokien päälle otin vielä portviinin tyyppistä jälkiruokaviiniä.

Bura puhaltaa

Bura-tuuli alkoi puhaltaa pohjoisesta eilen, ja tavallisesti se kuulemme kestää noin neljä päivää. Bura on pohjoisen puoleinen tuuli ja voi olla voimakas kesälläkin. Toivottavasti se kääntyy ennen kuin meidän on aika palata Spitin lähistölle pohjoiseen.

Eilen purjehdimme Buran siivittämänä sivutuulessa suoraan länteen Kortculan saareen. Tuuli oli vielä erittäinen kohtuullinen, 12-14 solmua, joten 35 mailin matka taittui miellyttävästi. Totuttelin ruoriin noin tunnin verran ja aloin päästä siitä jyvälle. Juttelimme kylläkin, että 11 tonnin vene on ehkä jo sen rajan yli, että se lähtisi surffiin vielä tällaisella keskituulella. Hiukan pienempää/kevyempää on siinä mielessä hauskempi ohjata perustuulella.

Luka Velan satama, johon saavuimme, oli melko pieni - jo aika syrjäinen - emmekä saaneet laituripaikkaa. Otimme keulapoijun, mutta satamaan osui koko päivän puhaltalluksen synnyttävä maininki, joten mietimme koko illan, minkälainen keikutusyö meillä mahtaa olla edessä.

Noin parikymppinen nuoripari - tai veli ja sisar - tulivat alkuillasta kysymään, josko haluaisimme motarikyydin heidän suosittelemaansa ravintolaan. Otimme tarjouksen vastaan, sillä pikku kumpparimme 2,5-heppaisella perämoottorilla tuntui tässä aallokossa hieman heppoiselta yhteysalukselta. Nuorilla oli selvästi jokin provisiosopimus ravintolan kassa, mutta tarjous kannatti. Jälleen saimme maistuvat kalat. Mielle valmistettiin jonkinlainen jättisuuri meriahven tai muu makoisin alkupaloin. Talo tarjosi vielä lopuksi lasit kotipolttoista grappaa, mutta vain seurueemme miehet kykenivät (kohteliaisuudesta) kippaamaan ne alas kurkusta. S/Y Despoina kuvassa etualalla jäi odottamaan meitä poijuun.

Myöhään illalla maininki helpotti, joten yö oli lopulta rauhallinen, ja saimme kaikki nukuttua hyvin.

Tänään aamulla lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ennen kuin Bura ehti nousta, joten ajelimme ensin tunnin verran koneella kohti Vis:in saaren pohjoisosaa, Vis Luka -lahtea. Tänään ennuste oli koillisesta, eli aika tarkkaan suoraan vastaista meille. Pohjoistuulellakin lahti on melko suojaisa, koska se oikeastaan avautuu länteen. 

Tuuli nousi vähitellen ja aloitimme kryssin ja pääsimme kunnolla testaamaan First 45:n ominaisuuksia ja omiamme myös totta kai! Matkaa meillä oli tänään 25 mailia. Parhaimmillaan tuuli nousi 24 solmuun. Otimme GoPro:lla pari pätkää: voidaan sitten analysoida vendojen sujuvuutta jossain sopivassa välissä 

: )

Vis Luka ei tuottanut pettymystä. 

Sivutuulessa

Kävimme aamiaisella samassa ravintolassa, jossa illalla söimme elämämme kala-aterian. Katsoimme aamiaisen jälkeen tuuliennusteen ja päätimme lähteä melko ripeästi liikkeelle: tuuli moinaisi jossain vaiheessa iltapäivällä ja saattaisi kääntyä myös täysin vastaiseksi määränpäähämme Vis:in saareen nähden, joten olisi hyvä hyödyntää aamupäivän 19 solmun tuuli. Saimme seilit ylös ja samantien hyvän 7 solmun vauhdin, johon trimmausten jälkeen nipistimme vielä puoli-1 solmua lisää.  Matkalla kuittasimme "5 päänahkaa", joten reilun 20 mailin matka taittui sutjakkaasti. 

Vene kulki sivutuulessa hyvin ja nautin täysillä. Päätin, että tämän päivän aikana opiskelen vieraan veneen fallit ja muut köysien juoksutukset päästäkseni epävarmuudesta, joka liittyy suoraan siihen, ettei vain tiedä, miten mikäkin toimii. Muilta osin hengasin navigoinnin ohella aurinkoa ottaen laidalla. Kun tuuli ennusteen mukaisesti alkoi hieman moinata, uskaltauduin kokeilemaan hetkeksi myös ohjaamista. En ole nimittäin aiemmin ohjannut ruorilla, saati 45-jalkaista venettä. Tavallisesti nappaan työnjaosta navigoinnin lisäksi mieluusti ohjaamisen, mutta pinnaveneellä tuntuman saanti on mielestäni helpompaa. No, ainakin toistaiseksi näin, koska siitä minulla on tietenkin enemmän kokemusta. Navigointi näillä vesillä on puolestaan helppoa Saaristomeren kulkijalle, mutta toisaalta syväystä on huikeat 2,9, joten tarkkana täytyy silti olla silloin, kun jokin saarirykelmä osuu kohdalle. 

Saavuimme Komizan kylän satamaan ja kiertelimme hieman kylässä. Löysimme hieman etäältä omaperäisen näköisen hummeriravintolan, josta saimme varattua pöydän illaksi venekunnallemme. Listan mukaan se ei liene aivan edullinen, mutta ehkä tunnelmasta ja merinäköalasta voi vähän maksaa, eli kerrankos sitä...

Vihdoin purjeveneessä

Ohhoh, onpas siitä pitkä aika, kun olen ollut purjeveneessä. No, nyt olen, joten ei hätää enää : ) Lensimme tänään Sisiliasta Splitiin, ja siitä jatkoimme taksilla Krogiriin, jossa tuttavaperheemme odotti meitä jo vastaanotetulla ja muonitetulla veneellä. Jippii, S/Y Despoinan köydet irrotettiin viiden maissa iltapäivällä ja heitimme ensimmäisen pikku-legin lähisaareen.

Pitkän lentopäivän jälkeen rentoudumme siis nyt idyllisellä lahdella ankkurissa Soltan saarella. Huomenna matka jatkuu varmasti haastavampien purjehdussaavutusten äärellä, mutta nyt tarvitsemme retkikunnalle ravintoa paikallisesta ravintolasta, josta varasimme pöydän, ja lepoa, sillä tänä aamuna herätyskellomme soi jo 4.30.

Illan pimetessä ruokailimme tässä hauskassa rantaravintolassa. Tilasimme listan ohi tuoreita paikallisia  kaloja ja herkullisia lisukkeita.

Sisilian tunnelmissa

Sisilian lomamme on hyvässä käynnissä. Tavallaan hyväkin, mutta nettiin pääsen tai ehdin vain harvoin. Nyt on sellainen hetki, istun aamu-cappuccinolla ja croissantilla wifi-kahvilassa. 

Olemme ehtineet tutkia kuvankauniin ja merellisen saaren elämää eri muodoissaan. Sisiliaan mahtuu monen näköistä paikkaa ja elämäntyyliä, mutta hieman ränsistyneet pikku kylät tai karu maaseutu ovat yhtä lailla mielestäni kauniita kuin viimeisen päälle hoidetut luksusloma-asunnot tai jahdit. 

Tosin täytyy sanoa, että joissakin muissa paikoissa Italiassa – vaikkapa Venetsiassa tai Rivieralla – olen nähnyt enemmän ”ökyhuviloita tai -jahteja”, kun taas täällä valtaosa purjehtijoistakin liikkuu aivan tavallisella kalustolla. Tietty koruttomuus tuntuu vetoavan juuri nyt ainakin minuun. Vaikutelma on kaiken kaikkiaan rento, eli sopii lomaan mainiosti. En vain jaksa kyllästyä katselemaan auringonnousua ja laskua kattoterassiltamme tai ihastelemaan veden kirkkautta rantaviivaa kierrellessämme.

Jo pelkästään tämän kaiken näkeminen tuntuu riittävän näin maalta käsin saareen tutustuvalle. Vielä parannettu versio tästä lomasta tietenkin olisi, jos voisi olla täällä purjehtien.  (Mutta en nyt valita, koska pian pääsemme sen harrastuksen pariin Adrianmeren puolelle). Mutta en vain haikaile, kun sanon, että purjehdus on selvästikin kiinteä osa Sisilian rannikon olemusta, ja aistin, että maalta käsin sen tavoittaminen täydellisesti on ehkä mahdotonta. Kuumuus on uskomaton, joten siinäkin mielessä pysyvä merituulessa olo olisi miellyttävää. Tuuli ei kuitenkaan missään vaiheessa ole varsinaisesti raikas! Tämän totesimme eilen, kun matkustimme pienille Aeolien tulivuorisaarille yhteysaluksella. Lämpötila pysyy yölläkin yli 30 asteessa, joten merelläkin on hiostavaa vielä auringon laskettua.

Pidämme majaa Cefalù-nimisessä pienessä historiallisessa kalastajakylässä Sisilian pohjoispuolella. Lahdelle kylän edustalle kerääntyy joka yöksi purjeveneitä. Ruuhkaa ei näytä kuitenkaan olevan, vaikka olen kuullut Välimeren purjehduksen olevan ruuhkaista tähän vuodenaikaan. Niinpä esimerkiksi Sisilian kiertäminen veneellä olisi varmasti mainio kokemus.

Eilinen retkemme suosittuihin purjehduskohteisiikin, Panarean ja Strombolin tulivuorisaarille oli elämys. Tässä paikallisten veneitä laavarannalla.