Vihdoin purjeveneessä

Ohhoh, onpas siitä pitkä aika, kun olen ollut purjeveneessä. No, nyt olen, joten ei hätää enää : ) Lensimme tänään Sisiliasta Splitiin, ja siitä jatkoimme taksilla Krogiriin, jossa tuttavaperheemme odotti meitä jo vastaanotetulla ja muonitetulla veneellä. Jippii, S/Y Despoinan köydet irrotettiin viiden maissa iltapäivällä ja heitimme ensimmäisen pikku-legin lähisaareen.

Pitkän lentopäivän jälkeen rentoudumme siis nyt idyllisellä lahdella ankkurissa Soltan saarella. Huomenna matka jatkuu varmasti haastavampien purjehdussaavutusten äärellä, mutta nyt tarvitsemme retkikunnalle ravintoa paikallisesta ravintolasta, josta varasimme pöydän, ja lepoa, sillä tänä aamuna herätyskellomme soi jo 4.30.

Illan pimetessä ruokailimme tässä hauskassa rantaravintolassa. Tilasimme listan ohi tuoreita paikallisia  kaloja ja herkullisia lisukkeita.

Sisilian tunnelmissa

Sisilian lomamme on hyvässä käynnissä. Tavallaan hyväkin, mutta nettiin pääsen tai ehdin vain harvoin. Nyt on sellainen hetki, istun aamu-cappuccinolla ja croissantilla wifi-kahvilassa. 

Olemme ehtineet tutkia kuvankauniin ja merellisen saaren elämää eri muodoissaan. Sisiliaan mahtuu monen näköistä paikkaa ja elämäntyyliä, mutta hieman ränsistyneet pikku kylät tai karu maaseutu ovat yhtä lailla mielestäni kauniita kuin viimeisen päälle hoidetut luksusloma-asunnot tai jahdit. 

Tosin täytyy sanoa, että joissakin muissa paikoissa Italiassa – vaikkapa Venetsiassa tai Rivieralla – olen nähnyt enemmän ”ökyhuviloita tai -jahteja”, kun taas täällä valtaosa purjehtijoistakin liikkuu aivan tavallisella kalustolla. Tietty koruttomuus tuntuu vetoavan juuri nyt ainakin minuun. Vaikutelma on kaiken kaikkiaan rento, eli sopii lomaan mainiosti. En vain jaksa kyllästyä katselemaan auringonnousua ja laskua kattoterassiltamme tai ihastelemaan veden kirkkautta rantaviivaa kierrellessämme.

Jo pelkästään tämän kaiken näkeminen tuntuu riittävän näin maalta käsin saareen tutustuvalle. Vielä parannettu versio tästä lomasta tietenkin olisi, jos voisi olla täällä purjehtien.  (Mutta en nyt valita, koska pian pääsemme sen harrastuksen pariin Adrianmeren puolelle). Mutta en vain haikaile, kun sanon, että purjehdus on selvästikin kiinteä osa Sisilian rannikon olemusta, ja aistin, että maalta käsin sen tavoittaminen täydellisesti on ehkä mahdotonta. Kuumuus on uskomaton, joten siinäkin mielessä pysyvä merituulessa olo olisi miellyttävää. Tuuli ei kuitenkaan missään vaiheessa ole varsinaisesti raikas! Tämän totesimme eilen, kun matkustimme pienille Aeolien tulivuorisaarille yhteysaluksella. Lämpötila pysyy yölläkin yli 30 asteessa, joten merelläkin on hiostavaa vielä auringon laskettua.

Pidämme majaa Cefalù-nimisessä pienessä historiallisessa kalastajakylässä Sisilian pohjoispuolella. Lahdelle kylän edustalle kerääntyy joka yöksi purjeveneitä. Ruuhkaa ei näytä kuitenkaan olevan, vaikka olen kuullut Välimeren purjehduksen olevan ruuhkaista tähän vuodenaikaan. Niinpä esimerkiksi Sisilian kiertäminen veneellä olisi varmasti mainio kokemus.

Eilinen retkemme suosittuihin purjehduskohteisiikin, Panarean ja Strombolin tulivuorisaarille oli elämys. Tässä paikallisten veneitä laavarannalla.

Miesten lelu

Meidän perheen miesväki isoimmasta pienimpään on himoinnut pitkään GoPro-kameraa. Se, että olen kyseenalaistanut hankinnan mielekkyyttä ja tarpeellisuutta, ei ole tahtia haitannut, sillä miehille tyypilliseen tapaan kyseistä tuotetta on tutkittu pitkään ja hartaasti ihan vain suunnittelun ilosta. YouTubessa on vietetty haltioituneena tuntikausia tutkaillen, mitä kaikkea tällaisella kameralla on ympäri maailmaa onnistuttu kuvaamaan: surffausta, purjehdusta, laskettelua yms yms. Keskustelu GoPro:sta alkoi noin vuosi sitten, ja tietenkin minulta kysymättä, tällainen lopulta vain ilmestyi meille hiljattain.

Yritän asennoitua asiaan nyt ihan vakavissani, joten ensin tuotetiedot ja sitten muutama sana käytettävyydestä : ) Valotan sen verran jo nyt, että olen hieman lämmennyt asialle. 

Kyseessä on siis GoPro HD Hero 2 Motorsports videokamera (kyllä, nimi on juuri tämä). Sillä kuvaa kerralla parisen tuntia ja kuvakulma on aika uskomaton näin pieneksi vehkeeksi: Se kuvaa 170 astetta, eli suoraan sivuille siis melkein 180:n asteen kulmassa. Ja kuvan laatu on hirmu hyvä, HD-kamera kun on. Myös äänet se tallentaa pienenpienellä mikrofonilla tarkasti. Still-kuvat ovat 11 megapikseliä. Videokuvan huippuresoluutio on 1920x1080. Pienentämällä resoluutiota, ylhäältä-alas -kuvakulma paranee. Tätä ominaisuutta voi käyttää esim tilanteissa, joissa kamera on asetettu omaan kypärään vaikkapa hiihtäessä tai kiipeillessä. 

Hero2-malli tuli myyntiin tänä keväänä. Sitä edelsi Hero1 hieman pienemmällä muistikortilla ja kuvateholla, joten voinette arvata, että viimeistään tehokkuuden lisäys toimi meidän miesten ostopäätöksen kimmokkeena. 

Kameraan voi ostaa erilaisia lisäosia, joilla sen saa kiinnitettyä vaikka kypärään, valjaisiin, ranteeseen tai vaikka mihin. Meillä on vain kuvassa näkyvä jalusta. Mieheni lisäsi jalustaan itse tuon keltaisen narun, koska kokeilimme kameraa jollan keulassa viime kisoissa. Vaikka jalustan imukuppi pitää kameran hyvin paikallaan, narulla sen saa kiinnitettyä veneeseen varotoimenpiteenä, jos se jostain syystä irtoaisi. 

Kotona katselimme pojan startit kamerasta uudelleen ja täytyy myöntää, että mm. tällaisessa käytössä se toimii hyvin: purjehtija näkee itse oman suorituksensa. Millään muulla videokamerallahan ei tuollaista materiaalia saa taltioitua 100%:sti ja näin lähietäisyydeltä. Jollakisoissa on pyydettävä lupa GoPro:n käyttöön valmennustarkoituksessa ja niin mekin teimme. Nyt jään vain odottelemaan, milloin kuulen, että kameroita pitääkin olla kaksi: toinen keulassa ja toinen mastossa kuvaamassa manöövereitä ylhäältä käsin.

Ns. hyödyllisyytensä lisäksi tämä on tietenkin hauska lelu, jollaisista miehet erityisesti tykkäävät. GoPro kuuluu myös tulevan matkamme varustuksiin, mutta ajattelin, että se ansaitkoon ihan oman postauksensa, niin saan sisällytettyä juttuun vähän asiaakin.

Matkasuunnitelmia ja varusteita

Tänään aloitin kesäloman ja matkasuunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa. Ensin suuntaamme siis Sisiliaan. Tämä matka oli varattu jo talvella. Siellä aiomme kierrellä saarta ja matkata meriteitse toivottavasti myös Sisilian pohjoispuolella oleviin saariin, joita kokenut Italiankävijä ja purjehtiaystävämme suositteli ykköskohteinaan. Hän vertasi saaria tunnelmaltaan Saaristomeren pieniin kyläyhteisöihin, joissa eletään niukasti, kaikki tuntevat toisensa ja matkailijat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Maisemat ja meri ovat luonnollisestikin kaikkea muuta kuin meillä kotona. Odotan itse myös tuoreiden Välimeren antimien tuomia makunautintoja ja tunnelmaa pienissä paikallisissa kalaravintoloissa. Tiedustelin ystävältäni myös purjeveneen päivävuokrauksista, mutta Italiassa vaaditaan kipparointiin kuulemma jonkinlainen sertifikaatti, joten veneen mukana pitäisi vuokrata myös Italiano-kippari. No, nähtäväksi jää, innostaako tämä niinkään meidän "kipparia"!

Sisiliasta lennämme suoraan Splitiin Kroatiaan varsinaiselle purjehduslomalle. Veneessä on valmiina kaikki purjehdukseen liittyvä varustelu lähtien satamakirjoista, kartoista, liiveistä ynnä muista. Syöminen ulkona on halpaa, joten todennäköisesti veneessä valmistamme vain kevyitä lounaita ja aamiaisia, eli iltaisin ruokailemme reittimme varrella satamakylien ravintoloissa.



Nyt olen kerännyt matkavarusteita pinoon ja tuntuu hullulta, että taidamme pärjätä todella vähin tavaroin. Päätimme, että otammekin vain kullekin reput selkään, joten liikkuminen ja lennoilta poistuminen menee myös sujuvammin pelkillä käsimatkatavaroilla. Lentoliput, passit, kirjat ja pienissä purnukoissa kulkeutuva peruskosmetiikka vain mukaan. Jotain, mitä sitten puuttukaan, saamme varmasti ostettua paikan päältä. Pyyhkeet otamme myös uintia varten mukaan, ja vaatteiksi riittävät topit, t-paidat, sortsit ja parit ohuet kesämekot itselleni. Jos nyt ihan negatiiviseksi heittäytyy, windstopper-takkia voidaan harkita.

Varsinaisia muita purjehdusvarusteita emme varaa sen enempää mukaan, mutta yhdet tietyt sortsit, Pelle Pettersonit, lähtevät matkaan. Ei suinkaan merkin vuoksi vaan siksi, että nämä sortsit ovat osoittautuneet älyttömän kestäviksi niin miesten kuin naisten mallissa. Ovat yhä kuin vasta ostetut ja ties kuinka monta vuotta olemmekaan ne jalassa seilanneet. Ne sopivat tietysti käyttöön myös kuivalla maalla, koska teksti sortseissa muistuttaa elämän tosiasiasta, ettei pääse unohtumaan ; ) 

Pojille pakkaan tuttavaperheen kassiin omat purjehdusliivit, jotta niitä ei tarvitse rahdata Sisilian kautta. Omien liivien kanssa saan lapset helpommin suostuteltua myös käyttämään niitä. Luulen nimittäin, että keskipäivän kuumin helle ei houkuttele pukemaan edes näitä päälle, mutta ainakaan aikuisten perusliivit eivät sovi tai kelpaa. He ovat siinä iässä, että jos liivit ovat vähänkin vääränlaiset, niitä ei suostuta pukemaan päälle.

Top 3:n jatkoa: Rödjan

Tuossa jokin aika sitten kirjoittelin otsikolla Saariston Top 3, jossa listasin Helsingholmenin yhdeksi suosikkikohteistani. Muistin juuri, että taisin lupailla niitä kahta muuta, ja aika on päässyt hieman vierähtämään - pahoittelen.

Omalla tavallaan meille todella tärkeä ja kokemusrikas paikka on ollut aivan ensimmäisestä purjehduskesästämme lähtien Tammisaaren Rödjan. Huomaan valitsevani tällaisia pieniä, sinänsä ei-mitään-ihmeellistä -paikkoja, joissa vain on ollut hyvä fiilis ja tunne siitä, että on kaiken härdellin ulottumattomissa.

Kun ensimmäisellä kesälomapurjehduksellamme lähdimme kohti länttä, kryssimme FE 82:llamme mieheni kanssa pitkän päivän aamusta iltaan kylmässä ja sateisessa kesäkuun alun säässä. Olemme vuosien varrella huomanneet, että alkukesän tuulet puhaltavat melkein poikkeuksetta lännestä, joten monen päivän kryssi melko kapeilla väylillä on aina riesanamme. No, tuolloin ensimmäisellä kerralla jaksoimme koko matkan olla innoissamme uudesta paatistamme, mutta kun lopulta rantauduimme Rödjanin laituriin tajusimme, kuinka väsähtäneitä ja kylmissämme olimmekaan. Viereisen veneen yksinpurjehtijakippari kertoi, että saunaa voi itse lämmittää, ja sehän meille maistui. Aivan mahtava puusauna on palvellut meitä joka reissullamme ja muistamme siellä löylytellessämme aina ensimmäisen legin jälkeisen tunnelman. Useimmissa paikoissa saunavuoro on tunnin, mutta Rödjanissa olemme myöhemminkin voineet saunoa kiireettömästi, kun ruuhkaa ei yleensä ole. Halkohommiinkin pääsee, mikä tekee hartioille hyvää monen viikon purjehduksen ja veneessä kyyristelyn jälkeen.

Rödjanista saa ainakin heinäkuussa ostettua päivittäin savukalaa suoraan kalastajalta. Melkeinpä kaikilla tuulilla suojaisa laituri on pieni, mikä takaa paikan rauhallisuuden. Jos laituripaikkaa ei saa, lähellä on kuitenkin monta hyvää luonnonsatama- ja keula-ankkuripaikkaa.

Sittemmin poikamme ovat pienestä pitäen muistaneet Rödjanin paikkana, jossa on "ne lampaat". Erityinen muisto on yhdeltä varhaiselta kesältä, kun kävimme Rödjanissa sekä meno- että tulomatkalla. Tultuamme takaisin Rödjaniin saimme kuulla lampaiden hoitajalta, että he eivät olleet tienneet itsekään, mutta yksi lammas oli ollut tiineenä ja synnyttänyt vain reilu viikko sitten poikasen. Voitte kuvitella, miten suloinen pikku karitsa oli ja kuinka vaikea oli saada meidän poikia ( silloin 1 ja 3 v.) enää lähtemään sieltä pois. Meillä on heistä yhteispotretti albumissa karitsan kanssa. Siinä sekä pojat että lammas ovat tosi suloisia. Kaksi heistä (karitsa ja meidän nuorimmainen) olivat molemmat oppineet juuri seisomaan ja opettelivat ensi askeliaan.

Tämä kuva on sen sijaan digiajalta, kesältä 2010, joka oli venekoiran toinen kesälomapurjehdus. Totta kai olemme vieneet senkin Rödjaniin! Punainen mökki kallion päällä on hehkuttamani puusauna. Saunan ja kallion välissä on pieni hiekkaranta, josta on kiva mennä uimaan.

Juhannus-cruisailua

Päätimme tällä kertaa viettää Juhannuksen ihan oman perheen parissa ja lähiseuduilla, koska koko kevään viikonloput ovat olleet optarikisojen täyttämää touhua täynnä. Nyt käsillä on kerrankin täysin vapaa, pitkä viikonloppu ilman mitään menemistä, suhaamista ja roudaamista. Tuntuu jo ihan lomalta tämäkin! Ja halusimme rauhoittua keskenämme siitäkin syystä, että lähdemme viikon päästä ulkomaan matkoille, ensin Sisiliaan ja sitten vielä sen perään purjehtimaan Kroatiaan. Meille tällainen kesä tulee olemaan poikkeuksellinen siinä mielessä, että saaristomeri jää nyt ensi kertaa koluamatta. Vähän tässä on vieroitusoireita, mutta toisaalta jos purjeveneettömyydessämme haluaa nähdä yhtään mitään hyvää, kesä tuo mukanaan vaihtelua ja sen myötä aivan uusia kokemuksia myös purjehduksen saralla. Kynnys vuokrata ulkomailta venettä ja jättää omaa venettä vain laituriin lillumaan, on ollut aina niin korkealla. Nyt tähän on mahdollisuus.

Eilen juhannusaattona oli mitä mainioin veneilysää. Aamiaisen syötyämme pakkasimme rib-veneeseemme eväät ja lähdimme leppoisalle cruisailulle katselemaan Juhannuksen viettoa vesiltä käsin. Olisin tietenkin mieluusti ollut vaikkapa jossain Högsårassa, Jurmossa tai Kökarissa, mutta nyt olimme kuin turistit pääkaupunkiseudulla - lähialueiden juhannuksenvietosta meillä ei nimittäin entuudestaan ole minkäänlaista käsitystä!

Juhannuksena kaikenlaista venekalustoa on liikkeellä. Osa taisi odottaa vielä vesillelaskua tai kipparia vesillelähtövalmiina.

Tuo venekunta oli kuin me vielä vähän aikaa sitten. Samanlaisella Inferno 31:llä purjehdimme menneinä kesinä. 

Pysähdyimme katselemaan ohi lipuvia kesäseurueita Mattolaiturin terassille hetkiseksi.

Suomenlinnan Valimo-baarin ikkuna heijasti täysinäiseen satamaan rantautuneiden purjeveneiden mastot. Yhteen merietikettivirheeseen kiinnitin huomiota: juhlaliput oli ylhäällä jo melkein joka veneessä ennen virallista Juhannuksen lipunnostoa, eli kello kuutta. Ai ai...

Iltapäivällä päädyimme grillailupiknikille Gåsgrundetin sileille rantakallioille Espoon puolella. Koirakin rauhoittui hetkeksi uituaan ja keikuttuaan veneen keulassa sitä ennen monta tuntia.  

Split here we come!

Aurinko paistaa tänään: varasimme lentoliput Splitiin Kroatiaan ja vahvistimme purjeveneen varauksen. Samalla taisimme vahvistaa itsellemme heinäkuuksi superhellettä ja tasaisen hyviä tuulia. Pääsemme alle kuukauden kuluttua purjehtimaan uudella First 45:lla, jibii! Oman perheen kesken emme olisi tätä kokoluokkaa valinneet, mutta toteutamme Adrianmeren purjehdusloman ystäväperheen kanssa ja näin ollen tilavaatimukset tuli huomioida. Vaikka vene on iso, cabineita on kuitenkin tässä mallissa vain 3, joten joku lapsista saa vuoroöin nukkua salongissa. Tai ehkä kuumimpina iltoina hankkiudumme kaikki kannelle nukkumaan. Ilmastointia veneessä ei nimittäin ole.

Olen innoissani, että saimme Firstin - se purjehtii hyvin. Jänskää myös päästä kokeilemaan tämän kokoista venettä, jollaisessa en ole itse kertaakaan ollut gastina. Tässä First 45-venetyyppi Beneteaun nettisaitilta imuroituina kuvina.

Nyt alkaakin sitten Kroatian rantaviivan, saarien ja satamakylien kiivas tutkiskelu! Samoin alkoi heti raksuttaa, että mitä ihmettä tarvitsemme mukaan: mitä mahtaa löytyy veneestä vakiovarusteena ja mitä pitää muistaa ajatella vievänsä itse..?  Täytyypä selvittää veneen varustelista omistajalta. Toisaalta säiden puolesta oletan, että pääsen vihdoinkin nauttimaan yhtäjaksoisesta bikinipurjehduksesta, mikä Suomessa on kuumimpinakin kesinä jäänyt vain yksittäisten päivien varaan : ) Mukaan matkattavien vaatteiden osalta luulisi siis onnistuvan minimivarustuksin.