Muisti palailee pätkittäin

Matkalla merenneidoksi -blogin postaus Top 3:sta purheduskohteista muistuttikin minua siitä, että olin myös aloittanut suosikkieni listauksen. Aiemmin kirjoittelin jo Helsingholmenista ja Rödjanista. Minulla oli silloin jo mielessä se ykkönen, mutta näköjään olen unohtanut koko asian. Näitä kokemuksia on hauska jakaa itse ja myös lukea muiden suosikeista, kuten tuosta Merenneidon Svinöstä. Luulenpa että olemme käyneet sielläkin joskus... kiva paikka tosiaan!

No, oma ykkössuosikkini on Österskär. Valitettavasti en pystynyt nyt nopeasti löytämään yhtään sellaista kuvaa paikasta, jossa ei olisi ihmisiä, joten niille, jotka eivät ole käyneet Österskärissä, ulkonäkö jää arvoitukseksi.

Paikka on vienyt sydämeni täysin. Viime kesänä, jolloin emme päässeet Saaristomerelle purjehtimaan, tunsin jopa tuskaa siitä, että emme purjehtineet enää kalastaja-Ingmaria ja hänen vaimoaan Gundista tapaamaan. Olimme yli kymmenen kesää vakiovieraita, ja he oppivat tuntemaan meidät suurina faneinaan : ) . Pellavapäiset pojat, ja heidän kasvunsa seuraaminen taisi olla se, mikä heille ensi sijassa jäi meistä mieleen.

Österskär nimi juontuu siitä, että se on Turun saariston viimeinen saari ennen Ahvenanmaata, eli Ahvenanmaalta katsottuna se edustaa itäistä reunaa. Ingmar ja Gundis ovat Lemlandista, joten heilläkin siteet sinnepäin ovat kiinteämmät kuin Turun rannikolle.

Laituri on pieni, maksu on vapaaehtoinen, itätuulella matala ja kivikkoinen ranta ja reitti voivat olla jopa vaarallisia. Eli, vähän joutuu katsomaan, millä kelillä sinne aikoo. Ingmar kalastaa ja kutsuu itseään maailman parhaaksi fileoijaksi. Ja totta se on, fileointi käy häneltä käden käänteessä ja kun hetki sitten pyydetyt ja peratut ahvenfileet kiikuttaa siltä seisomalta veneen paistinpannulle, niin sitä tuoreempaa kalaa ei mistään saa. Yhkäkään tikkua ei ole hänen kaloistaan todellakaan koskaan löytynyt!

Kaikkein parhainta näiden ihmisten lisäksi Österskärissä on kuitenkin Ingmarin venevajaan rakentama, verkoilla ja vanhoilla pulloilla koristeltu sauna, josta voi pulahtaa suoraan mereen. Mieletön paikka: ei muita mukavuuksia, mutta tunnelmaa enemmän kuin monessa paikassa yhteensä.

Kun tänä syksynä teimme kauppaa omasta saaritilastamme, Ingmarin idyllinen paikka oli silloinkin ajatuksissani. Ehkä siellä käyminen antoi lisäsysäyksen tähänkin projektiin, sillä jotenkin näen tuon venevaja-idean silmissäni meilläkin toteutuvan, vaikka vaja nyt repsottaa ihan todella pahassa kunnossa. Niin hullulta kun se tuntuukin, heitä tulee vain vähän nyt ikävä, kun ei ehkä ihan lähivuosina päästä sinne.