sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kausi loppuu - ja alkaa

Purjehduskausi on lopuillaan, vaan ei kaikilla. Jollapurjehtijoilla alkaa tässä vaiheessa vuoden kulkua uusi kausi. Minusta se on jotenkin niin kiva ja positiivinen ajatus. Kaikki talven aikana tehtävä harjoittelu tähtää kevääseen. Sama tunne on varmasti niillä, jotka osallistuvat erilaisille kursseille talven aikana.





























Tältä näytti pursiseuralla aamulla, kun tänään kävimme rannassa keräämässä vanhemman pojan optarin kotiin talviteloille, mutta myös siirtämässä e-jollan uudelle seuralle, jossa molemmat pojat aloittavat nyt uutta kautta. Ilmassa on paljon jännitystä ja odotusta, ohjelma on tehty koko seuraavalle vuodelle. Tällä viikolla pojilla alkoivat fysiikkatreenit ja säiden salliessa ensi viikonloppuna nuoremmalla on optarilla la-su leiri. Iltatreenit on jo lopetettu, koska tulee niin aikaisin pimeä, mutta mikä estää purjehtimasta aamuauringossa viikonloppuisin!

Ja sitä paitsi, koirakin uskaltautui vielä uimaan, joten ei tässä vielä mikään liian hyinen keli ole.

3 kommenttia:

  1. Meidänkin nelivuotiaalle pitää pian löytää jokin harrastus. Vaimo ja vauva ovat hermoraunioina kun kuopus ravaa levottomana ympäri kämppää. Onko sulla laitta linkkiä mitä kaikkea kilpapurjehdusharrastaminen pitää sisällään? Kuinka nuoria ovat nuorimmat? Kiva että aloit pitämään blogia teidän saaristohuvilasta.

    VastaaPoista
  2. No mutta purjehdushan on ehdoton harrastus purjehtivalle perheelle! Kummipoikani, joka on vauvasta seilannut perheensa kanssa sanoi aloitettuaan optarissa 7-vuotiaana siskolleni, että "äiti nyt mä alan ymmärtää, et miten purjevene liikkuu". Silloin päätin, että myös meidän pojat laitan optarialkeiskurssille. Meillä molemmat pojat taisivat aloittaa 6-vuotiaana. www.optari.net -sivu on ehkä paras tapa aloittaa harrastukseen tutustuminen. Siellä aloitusiäksi sanotaan 7v. mutta ratkaisevinta on uimataito, eli suosittelen 4-vuotiaallenne uimakoulua ja tekniikkakursseja siihen asti! Eli on tietenkin etua, että lapsi ei pelkää vettä.

    Alkeis- ja jatkokursseja järjestää tosi monet seurat pääkaupunkiseudulla ja siitä sitten halukkaat siirtyvät harjoitusryhmiin. Kannattaa ehkä valita se alkeiskurssin seura jo sillä periaatteella, että lapsi voi jatkaa samalla seuralla, kun porukka ja tutut paikat on pienille lapsille tosi tärkeät. Seuran valinnassa voi painaa sekin pointti, että osalla on optareita seuran takaa ja osalla pitää ns. heti ostaa oma. Me ostettiin pojille optarit siinä vaiheessa, kun säännöllinen viikkotreenaus alkoi, koska oma vene on se juttu ja opettaahan se lapsia kaluston ylläpitoon. Lupasin taannoin heille, että saavat osuudet myytävistä jollista, joten kannattaa pitää hyvänä : )

    Sitten vain ihan yleisneuvona sanoisin, että lapset ovat eri asioissa arkoja purjehduksen suhteen ja vanhempien roolina on vähän patistaa mutta ymmärtää "pelko"- yms. tiloja sopivassa suhteessa siten, että myös osaa avata lapsen lukkoja, jotka ovat ehkä vain hänen omassa päässään. Esim. liian kovalla kelillä ei aloittelijaa vesille jne ja jollan kaatoon vaikka ensimmäisellä kerralla itse uimaan mukaan. Niin, ja varusteet on äärimmäisen tärkeät, ettei tule kylmä ja kolea ja kenkku olo, vaan että se puoli on kunnossa. Monta kertaa olen nähnyt lapsen, joka tulee itkien ja kylmissään vesiltä t-paita ja sortsit ja pelastusliivit päällä, mutta purjehtivien perheiden vanhemmat ehkä osaavat luontaisesti nää jutut.

    Kilpailutoiminta alkaa sitten vasta myöhemmin, sarjoja on kolme: aloittelijat (8-10-v) haastajasarjassa, kadetit (9-12) ja ranking (10-15) omien taitojen ja halujen mukaan.

    Sorry tuli vähän pitkä sepustus, mutta toivottavasti tästä on vähän apua sitten, kun se aika on teillä käsillä. Niin, ja kiva, että löysit saaritila-blogiimme. Sitä puuhaamme nyt sijaistoimintona, kun olemme tällaisia wannabe-retkipurjehtijoita : )

    VastaaPoista
  3. Hei

    Ja kiitos pitkästä vastauksestasi. Valitettavasti mulla kesti vastata, koska meillä on siirrytty talviaikaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että haalarit on taas otettu naulasta ja alettu kotona hiomaan vanhoja lautalattiota etc. muuta kivaa. Tuossa on viime talven urakoinnin hedelmää: http://tiny.cc/lh9qnw

    Poika ei kyllä vettä pelkää. Geeneillä varmasti vaikutusta. Isänsä on uinut kilpaa ja vaari ruumiitakin sukellellut. Itse taisin olla 7 vuotta kun isä optarin köyden mökin laiturista irroitti. 30 minuutin päästä sai sitten hakea itkevän lapsen matalikolta, kun luoviminen ei heti onnistunutkaan. Rannassa totesi, että hyvä ettei aikaisemmin venettä hankittu. Tuosta sisuuntuneena aloin sitten opiskella optimistijollakirjaa ja siitä se sitten lähti. Omalle pojalle sitä haluaisi tarjota vähän erilaisen alun mahdollisella purjehdusuralla.

    VastaaPoista