Kisatunteet pinnassa

Viikonloppuna käytiin junioreiden OptiSM-kisat reilun sadan purjehtijan kesken. Kisat voitti Pietari Airakorpi, 14 v. HSK:lta. Rankka kolmen päivän puserrus on takana niin purjehtijoilla kuin itsellänikin vastattuani meidän ribillä useamman lapsen hinauksista ja ruokahuollosta vesillä aina starttien välillä. Omat purjehtijani (ja varmaan kaikki muutkin!) ehtivät kolmipäiväisten kisojen aikana kokea niin onnistumisia kuin tuskaisia harmituksiakin. En kylläkään odottanut, että kelit aiheuttaisivat niin suuria haasteita. Miten ne säät aina pääsevätkin yllättämään purjehtijan? Eikö sitä ikinä opi, että se kuuluu lajiin?!

Ensimmäisenä päivänä perjantaina tuuli oli todella heikkoa ja lakkasikin välillä kokonaan. Kun se tapahtuu kesken ratakisan niinkuin nyt, se pistää koko pelin helposti sekaisin ja monet jäävät myös ilman sijoitusta, kun eivät ehdi aikarajan puitteissa maaliin vaan jäävät lillumaan radalle. Kisa-alueelle Kytön selälle oli muodostunut plägästä huolimatta melkoista maininkia, varmaankin edellisten päivien tuulista. Pienelle optimistijollalle tämä yhdistelmä on tappava. Päivän viimeinen, kolmas, lähtö lopulta keskeytettiin tuulen loppuessa kokonaan, mutta valitettavasti nuorimmaiseni oli tässä lähdössä saanut blag flagin (varaslähtö), jolloin hän ei saanut purjehtia lainkaan seuraavan päivän ensimmäistä lähtöä, jolloin keskeytetty lähtö uusittiin. Se vasta syö purjehtijaa, kun päivä alkaa näin. Lisäksi tilanne kääntyi lauantaina edelleen päälaelleen, kun tuuli yltyi ennen toista starttia hyvin navakaksi, arvioni mukaan noin 11 metriin sekunnissa. Kisan pienimmille se tuotti jo suunnattomia vaikeuksia veneen hallinnassa, ja kahden päivän epäonnisten tulosten valossa näytti jo siltä, ettei meidän kuopus pääse lainkaan kisaan käsiksi. Monet muutkin keskeyttivät siltä erää.

Sunnuntaiaamuna oli mieli valmiiksi matalalla,  mutta onneksi tuuli pysytteli viimeisen päivän 7-9 m/s paikkeilla, ja poikani pääsi tekemään kolme omassa tasossaan hyvää lähtöä. Erityisesti starttityöskentely oli hienoa, joten kaiken kaikkiaan olimme valmentajan kanssa iloisia, että tämä yksi keskeinen kilpapurjehduksen osa-alue löytyi juuri nyt.

Vanhempi poikani pääsi tavoitteeseensa parantaessaan omaa viimevuotista suoritustaan noin 20 sijalla, joten hän kynti tasaisesti kaikki lähdöt läpi ja myös mieli tasaisempana. Näin minäkin pääsin vähän helpommalla!

Omaan suoritukseeni olen myös tyytyväinen: ei tullut törmäiltyä ribin kipparina muita huoltovenekuntia silloinkaan, kun metrinen aalto ja puuskainen tuuli valutti venettä ja siinä starttien välissä kiinni olevaa viittä jollaa purjehtijoineen. Tässäkin roolissa onneksi kehittyy. Olin kylläkin suurimman osan ajasta niin työntäyteinen, etten ehtinyt juuri harjoittaa fiiliskuvausta. Jostain sentään pitää karsia!

Isojen kisojen, MM offshoren, puolella koettiin jo sunnuntaina, päivää ennen kisojen alkamista, äärimmäistä dramatiikkaa Salona-miehistön keskuudessa. Vene ja mieheni Mikko sen mukana, oli treenaamassa kisa-alueella, kunnes ajoivat 10 solmun vauhdilla spinnu ylhäällä veneen kiville. Hän oli siihen mennessä kolmesti varoittanut kroaattikipparia "Sokea tonttu" -lempinimellä kulkevasta kivestä, ja olihan kipparilla plotterikin apunaan, mutta ei kai silti ollut tajunnut, millaisille vesille oli tullut purjehtimaan. Mieheni huusi viimeisen varoituksensa vielä ihan viime hetkellä, ja sitten rysähti. Kippari oli arvioinut etäisyyden väärin, kun myöhemmin ilmeni, että hän oli katsonut muiden veneiden menneen samasta kohdasta. Huonoa tuuriakin oli mukana, mutta käsittämätöntä on sekin, että kisa-alueella on tuollainen pommi. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin. Ruhjeita tuli ja Salonan kisat loppuivat surullisesti siihen. 

Mikko sai uuden tarjouksen kävellessään laiturilta kohti rantaan: hänen kisansa alkoivat tänään GP 42 italialaismiehistön jatkeena ensimmäisellä avomeriosuudella.