Päätimme tällä kertaa viettää Juhannuksen ihan oman perheen parissa ja lähiseuduilla, koska koko kevään viikonloput ovat olleet optarikisojen täyttämää touhua täynnä. Nyt käsillä on kerrankin täysin vapaa, pitkä viikonloppu ilman mitään menemistä, suhaamista ja roudaamista. Tuntuu jo ihan lomalta tämäkin! Ja halusimme rauhoittua keskenämme siitäkin syystä, että lähdemme viikon päästä ulkomaan matkoille, ensin Sisiliaan ja sitten vielä sen perään purjehtimaan Kroatiaan. Meille tällainen kesä tulee olemaan poikkeuksellinen siinä mielessä, että saaristomeri jää nyt ensi kertaa koluamatta. Vähän tässä on vieroitusoireita, mutta toisaalta jos purjeveneettömyydessämme haluaa nähdä yhtään mitään hyvää, kesä tuo mukanaan vaihtelua ja sen myötä aivan uusia kokemuksia myös purjehduksen saralla. Kynnys vuokrata ulkomailta venettä ja jättää omaa venettä vain laituriin lillumaan, on ollut aina niin korkealla. Nyt tähän on mahdollisuus.
Eilen juhannusaattona oli mitä mainioin veneilysää. Aamiaisen syötyämme pakkasimme rib-veneeseemme eväät ja lähdimme leppoisalle cruisailulle katselemaan Juhannuksen viettoa vesiltä käsin. Olisin tietenkin mieluusti ollut vaikkapa jossain Högsårassa, Jurmossa tai Kökarissa, mutta nyt olimme kuin turistit pääkaupunkiseudulla - lähialueiden juhannuksenvietosta meillä ei nimittäin entuudestaan ole minkäänlaista käsitystä!
Juhannuksena kaikenlaista venekalustoa on liikkeellä. Osa taisi odottaa vielä vesillelaskua tai kipparia vesillelähtövalmiina.
Tuo venekunta oli kuin me vielä vähän aikaa sitten. Samanlaisella Inferno 31:llä purjehdimme menneinä kesinä.
Pysähdyimme katselemaan ohi lipuvia kesäseurueita Mattolaiturin terassille hetkiseksi.
Suomenlinnan Valimo-baarin ikkuna heijasti täysinäiseen satamaan rantautuneiden purjeveneiden mastot. Yhteen merietikettivirheeseen kiinnitin huomiota: juhlaliput oli ylhäällä jo melkein joka veneessä ennen virallista Juhannuksen lipunnostoa, eli kello kuutta. Ai ai...
Iltapäivällä päädyimme grillailupiknikille Gåsgrundetin sileille rantakallioille Espoon puolella. Koirakin rauhoittui hetkeksi uituaan ja keikuttuaan veneen keulassa sitä ennen monta tuntia.
Kiva päästä kurkistamaan juhannustunnelmiin sieltäkin päin rannikkoa.
VastaaPoistaHienoa että näet veneettömän kesän mahdollisuutena, niin minäkin! Minulle se tarkoittaa sitä, että pääsen tänä kesänä vielä rauhassa treenaamaan erilaisilla veneillä ennen kuin oma haastavampi veneemme valmistuu. Toisekseen pääsen tänä kesänä ehkä viimeistä kertaa nauttimaan perhepurjehduksesta appivanhempien kanssa - ensi vuonna mennään sitten omalla.
Teidän hauvan kuvasta tulee aina mieleen se hilpeä tarina jollapurjehtijoiden nuolaisusta :D
Mukavaa perhejuhannuksen viettoa!
Joo, onneksi ihmisen mieli näköjään toimii niin, että osaa löytää olemassa olevasta tilanteesta mahdollisuuden, vaikka kärsimättömyys välillä vähän valtaakin alaa. Lue: täällä sitä taas tutkaillaan myyntipalstoja ja vertaillaan eri venetyyppien ominaisuuksia kahden silmäparin voimin : D Voisinpa minäkin sanoa ihan 100%:lla varmuudella, että ensi vuonna "mennään sitten omalla". Tähän tietenkin tähdätään.
VastaaPoistaToivottavasti teillä menee kaikki hyvin veneprojektin kanssa ja aikataulu pitää myös valmistajan/toimittajan päässä! Mahdollisuus tutustua eri veneisiin on muuten todella hauskaa ja hyödyllistä - tietääpä sitten, mitä haluta ja vaatia uuteen omaan purteen.
Voih, koiruuden kanssa on aina tuo "läheisriippuvuus"-ongelma missä ikinä liikummekin: tutustua pitäisi niin ohi lipuviin venekuntiin kuin kallioilla retkeileviin seurueisiin. Ja kun on aika iso koira, vaikkakin maailman lempein, osa ihmisistä saattaa pitää tätä innokkaasti itseään tykö tekevää tapausta ensin pelottavana. Lopulta herättää yleensä hilpeyttä, onneksi.
Terveiset Jurmosta, jossa juhannus on sujunut mallikkaasti ja rauhallisesti. Myös juhlaliputusetiketti on ollut "paremmin" hallussa! : )
VastaaPoistat. Minttumaaria
Hienoa! Liputussääntöjen osalta lepsuinta, mitä näin Helsingin edustalla aattona oli täydet juhlaliput päällä purjehtiva vene.
VastaaPoista