Haikeaa

Olipa sitten ihanan luminen talvi tai synkkä ja sateinen keli kuten nyt, olen aina tässä vaiheessa vuotta alkanut vähitellen lyhentää henkistä talveani suuntaamalla ajatukset tulevan kauden suunnitelmiin. Nyt on ensimmäinen kerta, kun olen tilanteessa, ettei meillä ei ole omaa venettä eikä sen myötä näitä päiväuniakaan. Toistaiseksi siis voin harjoittaa vain muistelutyyppistä terapiamuotoa : )

Viimeiset kaksi kesää purjehdimme Baltiassa. Tästä olen etenkin nyt erityisen iloinen. Feria II-veneemme oli Inferno 31 -tyyppinen purjevene, jonka syväys on 1,65 m. Jos ja kun meillä jonain päivänä on uusi vene, on jo tässä vaiheessa täysin varmaa, että syväys kasvaa, ja juuri Viron rannoilta poistunee sen myötä muutama aivan ihana käyntikohde.  Monin paikoin Viron puolella meri on niin matalaa, että jo tällä syväyksellä teki rantautuminen välillä tiukkaa. Rantojen mataluus siellä voi myös muuttua johtuen hiekkapohjasta. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla pääsimme Haapsalussa rantautumaan paikallisen pursiseuran laituriin, joka sijaitsee sisäänmenolahden pohjukassa, mutta seuraavana vuonna hiekkamassat olivat siirtyneet ja meri mataloitunut niin, että kaikkien köliveneiden oli jättäydyttävä viralliseen vierassatamaan. Pursiseura ja vierassatama sijaitsevat aivan kylki kyljessä, ja vierassatama on toki ihan ok, mutta olimme nauttineet Haapsalun pursiseuran mukavasta meiningistä ja sen hauskasta Kessubaarista, joten olisimme mielellämme tukeneet heitä muutaman yön pysähdyksellä.

Jälkimmäisellä kerralla Virossa seilasimme alemmas, Riianlahdelle. Riianlahden kaksi helmeä ovat saaret Ruhnu ja Kihnu. Ruhnu alias Runå oli yllätys. En ollut ajatellutkaan, että täältä löytyisi yhtäkkiä niin autenttinen ruotsinkielinen ja -kulttuurinen saari. Saimme rannasta paikalliselta nuorelta mieheltä edullisen, mutta sitäkin hauskemman, autokyydin kylälle ja takaisin. Kiipesimme auton lavalle kyhätyille penkeille lapsinemme ja koirinemme ja yritin olla miettimättä liikaa kyydin turvallisuutta. Kylällä oli alkamassa kyläjuhlat; ostimme kyläkaupasta jäätelöt ja juotavat. Pienet pirtit oli kauniisti ylläpidettyjä ja juhlijat selvästi kaupungeista tulleita kesäasukkaita. Vanhan kirkon hautausmaan hautakivistä löytyneet ruotsinkieliset nimet todistivat yhteyksistä niin Ruotsin puolelle kuin Suomen ulkosaariston vanhoihin ruotsinkielisiin sukuihin.

Hassua, mutta tällä viimeisellä lomapurjehduksellamme (jota emme vielä silloin tienneet) teimme kaikkien aikojen nopeusennätyksen Feriallamme. Lähdimme ylittämään hyvässä myötätuulessa Suomenlahtea purjeet virsikirjalla, keulapurje spinnupuomilla tuettuna. Normaali, hyvä matkanopeus tällä veneellä hyvillä trimmeillä voi pysytellä juuri ja juuri 8 solmussa, mutta hetkisen kuluttua tuuli yltyi ja pääsimme ensi kertaa 9 solmuun. Mieheni Mikko siirtyi mastolle irrottamaan spinnupuomia, mutta samalla hetkellä tuuli yltyi nopeasti puuskaiseksi. Olin itse sillä hetkellä ohjaamassa venettä ja vilkuilin lokia, joka kellotti 10 solmua. Huutelin lukemia venekunnalle tiedoksi tilanteen kehittymisestä. Kiskoin siinä vaiheessa pinnaa jo kaksin käsin pitääkseni kurssin. Sitten pito vain lähti täysin ja vene broachasi. Pieni paniikin välähdys, Mikko sai spinnupuomin ihmeen kaupalla samalla sekunnilla irti. Sekä spinnupuomi että mies tärähtivät kannelle. Sitten vene oikeni ja käänsin piihin. Pieni lihasten tärinä siitä seurasi. Onneksi ei ehtinyt tapahtua mitään vahinkoa - suurempaa tai pienempää, miehistölle, purjeille tai ruffille. Sen olemme oppineet, että pienestä alkaneet ongelmat voivat helposti kumuloitua vesillä suuremmiksi vahingoiksi ja pahimmassa tapauksessa katastrofiksi, joten koskaan ei voi olla liian varovainen tai ennakoida liikaa. Jälkikäteen voi tästäkin todeta, että tuulen yltyessä olisi jo pitänyt aiemmin irrottaa genuaa asennossa pitävä puomi, koska veneen vauhti alkoi olla yli normaalin. Kaikki tapahtui kylläkin hirmu nopeasti, mikä on osoitus siitä, että säänmuutokset mereällä tapahtuvat joskus yllättävän äkillisesti. No, loppumatkamme sujui hieman rauhallisemmin pelkällä isopurjeella, mutta nopeus säilyi pitkään kymmenen tuntumassa. Tätä lukemaa ei oltu nähty meidän veneellä ennen eikä enää jälkeen. 

Feria tarkoittaa lomapäivää ja juhlapäivää.