Bura puhaltaa

Bura-tuuli alkoi puhaltaa pohjoisesta eilen, ja tavallisesti se kuulemme kestää noin neljä päivää. Bura on pohjoisen puoleinen tuuli ja voi olla voimakas kesälläkin. Toivottavasti se kääntyy ennen kuin meidän on aika palata Spitin lähistölle pohjoiseen.

Eilen purjehdimme Buran siivittämänä sivutuulessa suoraan länteen Kortculan saareen. Tuuli oli vielä erittäinen kohtuullinen, 12-14 solmua, joten 35 mailin matka taittui miellyttävästi. Totuttelin ruoriin noin tunnin verran ja aloin päästä siitä jyvälle. Juttelimme kylläkin, että 11 tonnin vene on ehkä jo sen rajan yli, että se lähtisi surffiin vielä tällaisella keskituulella. Hiukan pienempää/kevyempää on siinä mielessä hauskempi ohjata perustuulella.

Luka Velan satama, johon saavuimme, oli melko pieni - jo aika syrjäinen - emmekä saaneet laituripaikkaa. Otimme keulapoijun, mutta satamaan osui koko päivän puhaltalluksen synnyttävä maininki, joten mietimme koko illan, minkälainen keikutusyö meillä mahtaa olla edessä.

Noin parikymppinen nuoripari - tai veli ja sisar - tulivat alkuillasta kysymään, josko haluaisimme motarikyydin heidän suosittelemaansa ravintolaan. Otimme tarjouksen vastaan, sillä pikku kumpparimme 2,5-heppaisella perämoottorilla tuntui tässä aallokossa hieman heppoiselta yhteysalukselta. Nuorilla oli selvästi jokin provisiosopimus ravintolan kassa, mutta tarjous kannatti. Jälleen saimme maistuvat kalat. Mielle valmistettiin jonkinlainen jättisuuri meriahven tai muu makoisin alkupaloin. Talo tarjosi vielä lopuksi lasit kotipolttoista grappaa, mutta vain seurueemme miehet kykenivät (kohteliaisuudesta) kippaamaan ne alas kurkusta. S/Y Despoina kuvassa etualalla jäi odottamaan meitä poijuun.

Myöhään illalla maininki helpotti, joten yö oli lopulta rauhallinen, ja saimme kaikki nukuttua hyvin.

Tänään aamulla lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ennen kuin Bura ehti nousta, joten ajelimme ensin tunnin verran koneella kohti Vis:in saaren pohjoisosaa, Vis Luka -lahtea. Tänään ennuste oli koillisesta, eli aika tarkkaan suoraan vastaista meille. Pohjoistuulellakin lahti on melko suojaisa, koska se oikeastaan avautuu länteen. 

Tuuli nousi vähitellen ja aloitimme kryssin ja pääsimme kunnolla testaamaan First 45:n ominaisuuksia ja omiamme myös totta kai! Matkaa meillä oli tänään 25 mailia. Parhaimmillaan tuuli nousi 24 solmuun. Otimme GoPro:lla pari pätkää: voidaan sitten analysoida vendojen sujuvuutta jossain sopivassa välissä 

: )

Vis Luka ei tuottanut pettymystä. 

Sivutuulessa

Kävimme aamiaisella samassa ravintolassa, jossa illalla söimme elämämme kala-aterian. Katsoimme aamiaisen jälkeen tuuliennusteen ja päätimme lähteä melko ripeästi liikkeelle: tuuli moinaisi jossain vaiheessa iltapäivällä ja saattaisi kääntyä myös täysin vastaiseksi määränpäähämme Vis:in saareen nähden, joten olisi hyvä hyödyntää aamupäivän 19 solmun tuuli. Saimme seilit ylös ja samantien hyvän 7 solmun vauhdin, johon trimmausten jälkeen nipistimme vielä puoli-1 solmua lisää.  Matkalla kuittasimme "5 päänahkaa", joten reilun 20 mailin matka taittui sutjakkaasti. 

Vene kulki sivutuulessa hyvin ja nautin täysillä. Päätin, että tämän päivän aikana opiskelen vieraan veneen fallit ja muut köysien juoksutukset päästäkseni epävarmuudesta, joka liittyy suoraan siihen, ettei vain tiedä, miten mikäkin toimii. Muilta osin hengasin navigoinnin ohella aurinkoa ottaen laidalla. Kun tuuli ennusteen mukaisesti alkoi hieman moinata, uskaltauduin kokeilemaan hetkeksi myös ohjaamista. En ole nimittäin aiemmin ohjannut ruorilla, saati 45-jalkaista venettä. Tavallisesti nappaan työnjaosta navigoinnin lisäksi mieluusti ohjaamisen, mutta pinnaveneellä tuntuman saanti on mielestäni helpompaa. No, ainakin toistaiseksi näin, koska siitä minulla on tietenkin enemmän kokemusta. Navigointi näillä vesillä on puolestaan helppoa Saaristomeren kulkijalle, mutta toisaalta syväystä on huikeat 2,9, joten tarkkana täytyy silti olla silloin, kun jokin saarirykelmä osuu kohdalle. 

Saavuimme Komizan kylän satamaan ja kiertelimme hieman kylässä. Löysimme hieman etäältä omaperäisen näköisen hummeriravintolan, josta saimme varattua pöydän illaksi venekunnallemme. Listan mukaan se ei liene aivan edullinen, mutta ehkä tunnelmasta ja merinäköalasta voi vähän maksaa, eli kerrankos sitä...

Vihdoin purjeveneessä

Ohhoh, onpas siitä pitkä aika, kun olen ollut purjeveneessä. No, nyt olen, joten ei hätää enää : ) Lensimme tänään Sisiliasta Splitiin, ja siitä jatkoimme taksilla Krogiriin, jossa tuttavaperheemme odotti meitä jo vastaanotetulla ja muonitetulla veneellä. Jippii, S/Y Despoinan köydet irrotettiin viiden maissa iltapäivällä ja heitimme ensimmäisen pikku-legin lähisaareen.

Pitkän lentopäivän jälkeen rentoudumme siis nyt idyllisellä lahdella ankkurissa Soltan saarella. Huomenna matka jatkuu varmasti haastavampien purjehdussaavutusten äärellä, mutta nyt tarvitsemme retkikunnalle ravintoa paikallisesta ravintolasta, josta varasimme pöydän, ja lepoa, sillä tänä aamuna herätyskellomme soi jo 4.30.

Illan pimetessä ruokailimme tässä hauskassa rantaravintolassa. Tilasimme listan ohi tuoreita paikallisia  kaloja ja herkullisia lisukkeita.

Sisilian tunnelmissa

Sisilian lomamme on hyvässä käynnissä. Tavallaan hyväkin, mutta nettiin pääsen tai ehdin vain harvoin. Nyt on sellainen hetki, istun aamu-cappuccinolla ja croissantilla wifi-kahvilassa. 

Olemme ehtineet tutkia kuvankauniin ja merellisen saaren elämää eri muodoissaan. Sisiliaan mahtuu monen näköistä paikkaa ja elämäntyyliä, mutta hieman ränsistyneet pikku kylät tai karu maaseutu ovat yhtä lailla mielestäni kauniita kuin viimeisen päälle hoidetut luksusloma-asunnot tai jahdit. 

Tosin täytyy sanoa, että joissakin muissa paikoissa Italiassa – vaikkapa Venetsiassa tai Rivieralla – olen nähnyt enemmän ”ökyhuviloita tai -jahteja”, kun taas täällä valtaosa purjehtijoistakin liikkuu aivan tavallisella kalustolla. Tietty koruttomuus tuntuu vetoavan juuri nyt ainakin minuun. Vaikutelma on kaiken kaikkiaan rento, eli sopii lomaan mainiosti. En vain jaksa kyllästyä katselemaan auringonnousua ja laskua kattoterassiltamme tai ihastelemaan veden kirkkautta rantaviivaa kierrellessämme.

Jo pelkästään tämän kaiken näkeminen tuntuu riittävän näin maalta käsin saareen tutustuvalle. Vielä parannettu versio tästä lomasta tietenkin olisi, jos voisi olla täällä purjehtien.  (Mutta en nyt valita, koska pian pääsemme sen harrastuksen pariin Adrianmeren puolelle). Mutta en vain haikaile, kun sanon, että purjehdus on selvästikin kiinteä osa Sisilian rannikon olemusta, ja aistin, että maalta käsin sen tavoittaminen täydellisesti on ehkä mahdotonta. Kuumuus on uskomaton, joten siinäkin mielessä pysyvä merituulessa olo olisi miellyttävää. Tuuli ei kuitenkaan missään vaiheessa ole varsinaisesti raikas! Tämän totesimme eilen, kun matkustimme pienille Aeolien tulivuorisaarille yhteysaluksella. Lämpötila pysyy yölläkin yli 30 asteessa, joten merelläkin on hiostavaa vielä auringon laskettua.

Pidämme majaa Cefalù-nimisessä pienessä historiallisessa kalastajakylässä Sisilian pohjoispuolella. Lahdelle kylän edustalle kerääntyy joka yöksi purjeveneitä. Ruuhkaa ei näytä kuitenkaan olevan, vaikka olen kuullut Välimeren purjehduksen olevan ruuhkaista tähän vuodenaikaan. Niinpä esimerkiksi Sisilian kiertäminen veneellä olisi varmasti mainio kokemus.

Eilinen retkemme suosittuihin purjehduskohteisiikin, Panarean ja Strombolin tulivuorisaarille oli elämys. Tässä paikallisten veneitä laavarannalla.

Miesten lelu

Meidän perheen miesväki isoimmasta pienimpään on himoinnut pitkään GoPro-kameraa. Se, että olen kyseenalaistanut hankinnan mielekkyyttä ja tarpeellisuutta, ei ole tahtia haitannut, sillä miehille tyypilliseen tapaan kyseistä tuotetta on tutkittu pitkään ja hartaasti ihan vain suunnittelun ilosta. YouTubessa on vietetty haltioituneena tuntikausia tutkaillen, mitä kaikkea tällaisella kameralla on ympäri maailmaa onnistuttu kuvaamaan: surffausta, purjehdusta, laskettelua yms yms. Keskustelu GoPro:sta alkoi noin vuosi sitten, ja tietenkin minulta kysymättä, tällainen lopulta vain ilmestyi meille hiljattain.

Yritän asennoitua asiaan nyt ihan vakavissani, joten ensin tuotetiedot ja sitten muutama sana käytettävyydestä : ) Valotan sen verran jo nyt, että olen hieman lämmennyt asialle. 

Kyseessä on siis GoPro HD Hero 2 Motorsports videokamera (kyllä, nimi on juuri tämä). Sillä kuvaa kerralla parisen tuntia ja kuvakulma on aika uskomaton näin pieneksi vehkeeksi: Se kuvaa 170 astetta, eli suoraan sivuille siis melkein 180:n asteen kulmassa. Ja kuvan laatu on hirmu hyvä, HD-kamera kun on. Myös äänet se tallentaa pienenpienellä mikrofonilla tarkasti. Still-kuvat ovat 11 megapikseliä. Videokuvan huippuresoluutio on 1920x1080. Pienentämällä resoluutiota, ylhäältä-alas -kuvakulma paranee. Tätä ominaisuutta voi käyttää esim tilanteissa, joissa kamera on asetettu omaan kypärään vaikkapa hiihtäessä tai kiipeillessä. 

Hero2-malli tuli myyntiin tänä keväänä. Sitä edelsi Hero1 hieman pienemmällä muistikortilla ja kuvateholla, joten voinette arvata, että viimeistään tehokkuuden lisäys toimi meidän miesten ostopäätöksen kimmokkeena. 

Kameraan voi ostaa erilaisia lisäosia, joilla sen saa kiinnitettyä vaikka kypärään, valjaisiin, ranteeseen tai vaikka mihin. Meillä on vain kuvassa näkyvä jalusta. Mieheni lisäsi jalustaan itse tuon keltaisen narun, koska kokeilimme kameraa jollan keulassa viime kisoissa. Vaikka jalustan imukuppi pitää kameran hyvin paikallaan, narulla sen saa kiinnitettyä veneeseen varotoimenpiteenä, jos se jostain syystä irtoaisi. 

Kotona katselimme pojan startit kamerasta uudelleen ja täytyy myöntää, että mm. tällaisessa käytössä se toimii hyvin: purjehtija näkee itse oman suorituksensa. Millään muulla videokamerallahan ei tuollaista materiaalia saa taltioitua 100%:sti ja näin lähietäisyydeltä. Jollakisoissa on pyydettävä lupa GoPro:n käyttöön valmennustarkoituksessa ja niin mekin teimme. Nyt jään vain odottelemaan, milloin kuulen, että kameroita pitääkin olla kaksi: toinen keulassa ja toinen mastossa kuvaamassa manöövereitä ylhäältä käsin.

Ns. hyödyllisyytensä lisäksi tämä on tietenkin hauska lelu, jollaisista miehet erityisesti tykkäävät. GoPro kuuluu myös tulevan matkamme varustuksiin, mutta ajattelin, että se ansaitkoon ihan oman postauksensa, niin saan sisällytettyä juttuun vähän asiaakin.

Matkasuunnitelmia ja varusteita

Tänään aloitin kesäloman ja matkasuunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa. Ensin suuntaamme siis Sisiliaan. Tämä matka oli varattu jo talvella. Siellä aiomme kierrellä saarta ja matkata meriteitse toivottavasti myös Sisilian pohjoispuolella oleviin saariin, joita kokenut Italiankävijä ja purjehtiaystävämme suositteli ykköskohteinaan. Hän vertasi saaria tunnelmaltaan Saaristomeren pieniin kyläyhteisöihin, joissa eletään niukasti, kaikki tuntevat toisensa ja matkailijat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Maisemat ja meri ovat luonnollisestikin kaikkea muuta kuin meillä kotona. Odotan itse myös tuoreiden Välimeren antimien tuomia makunautintoja ja tunnelmaa pienissä paikallisissa kalaravintoloissa. Tiedustelin ystävältäni myös purjeveneen päivävuokrauksista, mutta Italiassa vaaditaan kipparointiin kuulemma jonkinlainen sertifikaatti, joten veneen mukana pitäisi vuokrata myös Italiano-kippari. No, nähtäväksi jää, innostaako tämä niinkään meidän "kipparia"!

Sisiliasta lennämme suoraan Splitiin Kroatiaan varsinaiselle purjehduslomalle. Veneessä on valmiina kaikki purjehdukseen liittyvä varustelu lähtien satamakirjoista, kartoista, liiveistä ynnä muista. Syöminen ulkona on halpaa, joten todennäköisesti veneessä valmistamme vain kevyitä lounaita ja aamiaisia, eli iltaisin ruokailemme reittimme varrella satamakylien ravintoloissa.



Nyt olen kerännyt matkavarusteita pinoon ja tuntuu hullulta, että taidamme pärjätä todella vähin tavaroin. Päätimme, että otammekin vain kullekin reput selkään, joten liikkuminen ja lennoilta poistuminen menee myös sujuvammin pelkillä käsimatkatavaroilla. Lentoliput, passit, kirjat ja pienissä purnukoissa kulkeutuva peruskosmetiikka vain mukaan. Jotain, mitä sitten puuttukaan, saamme varmasti ostettua paikan päältä. Pyyhkeet otamme myös uintia varten mukaan, ja vaatteiksi riittävät topit, t-paidat, sortsit ja parit ohuet kesämekot itselleni. Jos nyt ihan negatiiviseksi heittäytyy, windstopper-takkia voidaan harkita.

Varsinaisia muita purjehdusvarusteita emme varaa sen enempää mukaan, mutta yhdet tietyt sortsit, Pelle Pettersonit, lähtevät matkaan. Ei suinkaan merkin vuoksi vaan siksi, että nämä sortsit ovat osoittautuneet älyttömän kestäviksi niin miesten kuin naisten mallissa. Ovat yhä kuin vasta ostetut ja ties kuinka monta vuotta olemmekaan ne jalassa seilanneet. Ne sopivat tietysti käyttöön myös kuivalla maalla, koska teksti sortseissa muistuttaa elämän tosiasiasta, ettei pääse unohtumaan ; ) 

Pojille pakkaan tuttavaperheen kassiin omat purjehdusliivit, jotta niitä ei tarvitse rahdata Sisilian kautta. Omien liivien kanssa saan lapset helpommin suostuteltua myös käyttämään niitä. Luulen nimittäin, että keskipäivän kuumin helle ei houkuttele pukemaan edes näitä päälle, mutta ainakaan aikuisten perusliivit eivät sovi tai kelpaa. He ovat siinä iässä, että jos liivit ovat vähänkin vääränlaiset, niitä ei suostuta pukemaan päälle.

Top 3:n jatkoa: Rödjan

Tuossa jokin aika sitten kirjoittelin otsikolla Saariston Top 3, jossa listasin Helsingholmenin yhdeksi suosikkikohteistani. Muistin juuri, että taisin lupailla niitä kahta muuta, ja aika on päässyt hieman vierähtämään - pahoittelen.

Omalla tavallaan meille todella tärkeä ja kokemusrikas paikka on ollut aivan ensimmäisestä purjehduskesästämme lähtien Tammisaaren Rödjan. Huomaan valitsevani tällaisia pieniä, sinänsä ei-mitään-ihmeellistä -paikkoja, joissa vain on ollut hyvä fiilis ja tunne siitä, että on kaiken härdellin ulottumattomissa.

Kun ensimmäisellä kesälomapurjehduksellamme lähdimme kohti länttä, kryssimme FE 82:llamme mieheni kanssa pitkän päivän aamusta iltaan kylmässä ja sateisessa kesäkuun alun säässä. Olemme vuosien varrella huomanneet, että alkukesän tuulet puhaltavat melkein poikkeuksetta lännestä, joten monen päivän kryssi melko kapeilla väylillä on aina riesanamme. No, tuolloin ensimmäisellä kerralla jaksoimme koko matkan olla innoissamme uudesta paatistamme, mutta kun lopulta rantauduimme Rödjanin laituriin tajusimme, kuinka väsähtäneitä ja kylmissämme olimmekaan. Viereisen veneen yksinpurjehtijakippari kertoi, että saunaa voi itse lämmittää, ja sehän meille maistui. Aivan mahtava puusauna on palvellut meitä joka reissullamme ja muistamme siellä löylytellessämme aina ensimmäisen legin jälkeisen tunnelman. Useimmissa paikoissa saunavuoro on tunnin, mutta Rödjanissa olemme myöhemminkin voineet saunoa kiireettömästi, kun ruuhkaa ei yleensä ole. Halkohommiinkin pääsee, mikä tekee hartioille hyvää monen viikon purjehduksen ja veneessä kyyristelyn jälkeen.

Rödjanista saa ainakin heinäkuussa ostettua päivittäin savukalaa suoraan kalastajalta. Melkeinpä kaikilla tuulilla suojaisa laituri on pieni, mikä takaa paikan rauhallisuuden. Jos laituripaikkaa ei saa, lähellä on kuitenkin monta hyvää luonnonsatama- ja keula-ankkuripaikkaa.

Sittemmin poikamme ovat pienestä pitäen muistaneet Rödjanin paikkana, jossa on "ne lampaat". Erityinen muisto on yhdeltä varhaiselta kesältä, kun kävimme Rödjanissa sekä meno- että tulomatkalla. Tultuamme takaisin Rödjaniin saimme kuulla lampaiden hoitajalta, että he eivät olleet tienneet itsekään, mutta yksi lammas oli ollut tiineenä ja synnyttänyt vain reilu viikko sitten poikasen. Voitte kuvitella, miten suloinen pikku karitsa oli ja kuinka vaikea oli saada meidän poikia ( silloin 1 ja 3 v.) enää lähtemään sieltä pois. Meillä on heistä yhteispotretti albumissa karitsan kanssa. Siinä sekä pojat että lammas ovat tosi suloisia. Kaksi heistä (karitsa ja meidän nuorimmainen) olivat molemmat oppineet juuri seisomaan ja opettelivat ensi askeliaan.

Tämä kuva on sen sijaan digiajalta, kesältä 2010, joka oli venekoiran toinen kesälomapurjehdus. Totta kai olemme vieneet senkin Rödjaniin! Punainen mökki kallion päällä on hehkuttamani puusauna. Saunan ja kallion välissä on pieni hiekkaranta, josta on kiva mennä uimaan.