maanantai 27. elokuuta 2012

Oma maa mansikka?


Teimme viikonloppuna veneretken Tammisaaren saaristoon määränpäänämme eräs saaristolaistila, jonka halusimme koluta. Autenttinen saaristolaistila on myynnissä. Se oli päässyt metsittymään käyttämättömänä ja rakennukset kaipaisivat paljon maalia ja muuta kunnostusta. Huolimatta sen kunnosta paikka sykähdytti meitä. Olemme purjehdusten ohella haaveilleet usein omasta kesäpaikasta, joka voisi toimia veneilytukikohtana ja sen lisäksi viikonloppujen viettopaikkana veneilykauden ulkopuolella keväisin ja syksyisin. 

Aloin jo nähdä itseni niittämässä niittyä ja raivaamassa puita rakennusten reunoilta, jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin. Ja näin itseni penkomassa vanhaa tavaraa keskellä saaristolaisidyllä - voi sitä tavaran määrää. Verkkoja ja muita kalastustarvikkeita oli vajoissa pilvin pimein, perämoottoreita, soutuveneitä, työkaluja, taidolla käsin tehtyjä vateja ja talossa vanhoja kalusteita viime vuosituhannen alkupuolelta. Kaikki näytti siltä, että joku on lähtenyt paikalta äkkiseltään monta vuotta sitten ja tavarat ovat jääneet sille mallilleen. Hieman surullistakin siis siinä mielessä. 

Tämä ihanuus sijaitsee suojaisella laguunilla eikä ikinä uskoisi, että sen suuaukon takaa mailin, parin päästä aukeaa jo ulkosaaristo. Jussaröstä puolestaan alkaa jo avomeri. Varsinainen unelmapurjehdustukikohta siis...  Koirakin "osti" ajatuksen tällaisesta omasta saaripaikasta - se läähätti pitkin pihapiirin takana olevaa metsää kuumana päivänä kieli pitkällä. 




























maanantai 20. elokuuta 2012

Gourmet à la Pargas

Ystäväni rakensi vastikään perheineen omakotitalon merelliseen miljööseen Paraisille, jonne matkasin viikonloppuna naisten kutsuille. Sisääntuloväylällä mainostetaan kuntaa Bo vid havet! -kyltein ja tietä reunustaa valkoiseksi kalkitut luonnonkivikummelit - hauska yksityiskohta. Joskus aiemmin Parainenkin tuntui vielä ihan mökki- ja veneilykunnalta, mutta perheet, jotka arvostavat merellistä miljöötä, ovat ilmeisen hyvin löytäneet tämän pienen kunnan asuinalueet ja todenneet sen varsin oivaksi asuinpaikaksi. Mikäs siinä, ainakin ystäväni koti näytti valmiina aivan ihanalta, raikkaalta ja rauhalliselta ympäristöä myöden.   

Ystäväni on sulokkaan sisustussilmänsä lisäksi ollut aina varsinainen gourmet-kokki, joten osasin odottaa jotain järisyttävää tällä rintamalla. Hän oli kuin olikin loihtinut aivan käsittämättömät repertuaarit kaikenlaisia herkkuja. Ja kaikki oli katettu yltäkylläisen kauniisti - täysin talon sisustukseen sopivasti.

En varmaankaan muista - tai osaa - nimetä kaikkia tarjottuja herkkuja, mutta ruokailuhetkemme avasi gaspacho. Se tarjoiltiin cashew-pähkinärouheen, varsisellerin ja leipäkrutonkien kera. Lisäksi tarjolla oli lehtitaikinaan tehtyjä pikkupizzetteja, uunituoretta leipää, erilaisia salaatteja ja juustoja, prosciuttoleipiä jne jne. Itse tehty aasialainen seesaminsiemenleipä hapanimeläkastikkeella oli minulle täysin uusi ihastus. Ja jälkiruoka kruunasi kaiken - suklaamoussea suklaarouheella. Nam. Jos joskus tarvitsen cateraajaa, tiedän kyllä, kenet kutsua paikalle!  















maanantai 6. elokuuta 2012

Kisatunteet pinnassa
















Viikonloppuna käytiin junioreiden OptiSM-kisat reilun sadan purjehtijan kesken. Kisat voitti Pietari Airakorpi, 14 v. HSK:lta. Rankka kolmen päivän puserrus on takana niin purjehtijoilla kuin itsellänikin vastattuani meidän ribillä useamman lapsen hinauksista ja ruokahuollosta vesillä aina starttien välillä. Omat purjehtijani (ja varmaan kaikki muutkin!) ehtivät kolmipäiväisten kisojen aikana kokea niin onnistumisia kuin tuskaisia harmituksiakin. En kylläkään odottanut, että kelit aiheuttaisivat niin suuria haasteita. Miten ne säät aina pääsevätkin yllättämään purjehtijan? Eikö sitä ikinä opi, että se kuuluu lajiin?!

Ensimmäisenä päivänä perjantaina tuuli oli todella heikkoa ja lakkasikin välillä kokonaan. Kun se tapahtuu kesken ratakisan niinkuin nyt, se pistää koko pelin helposti sekaisin ja monet jäävät myös ilman sijoitusta, kun eivät ehdi aikarajan puitteissa maaliin vaan jäävät lillumaan radalle. Kisa-alueelle Kytön selälle oli muodostunut plägästä huolimatta melkoista maininkia, varmaankin edellisten päivien tuulista. Pienelle optimistijollalle tämä yhdistelmä on tappava. Päivän viimeinen, kolmas, lähtö lopulta keskeytettiin tuulen loppuessa kokonaan, mutta valitettavasti nuorimmaiseni oli tässä lähdössä saanut blag flagin (varaslähtö), jolloin hän ei saanut purjehtia lainkaan seuraavan päivän ensimmäistä lähtöä, jolloin keskeytetty lähtö uusittiin. Se vasta syö purjehtijaa, kun päivä alkaa näin. Lisäksi tilanne kääntyi lauantaina edelleen päälaelleen, kun tuuli yltyi ennen toista starttia hyvin navakaksi, arvioni mukaan noin 11 metriin sekunnissa. Kisan pienimmille se tuotti jo suunnattomia vaikeuksia veneen hallinnassa, ja kahden päivän epäonnisten tulosten valossa näytti jo siltä, ettei meidän kuopus pääse lainkaan kisaan käsiksi. Monet muutkin keskeyttivät siltä erää.

Sunnuntaiaamuna oli mieli valmiiksi matalalla,  mutta onneksi tuuli pysytteli viimeisen päivän 7-9 m/s paikkeilla, ja poikani pääsi tekemään kolme omassa tasossaan hyvää lähtöä. Erityisesti starttityöskentely oli hienoa, joten kaiken kaikkiaan olimme valmentajan kanssa iloisia, että tämä yksi keskeinen kilpapurjehduksen osa-alue löytyi juuri nyt.

Vanhempi poikani pääsi tavoitteeseensa parantaessaan omaa viimevuotista suoritustaan noin 20 sijalla, joten hän kynti tasaisesti kaikki lähdöt läpi ja myös mieli tasaisempana. Näin minäkin pääsin vähän helpommalla!

Omaan suoritukseeni olen myös tyytyväinen: ei tullut törmäiltyä ribin kipparina muita huoltovenekuntia silloinkaan, kun metrinen aalto ja puuskainen tuuli valutti venettä ja siinä starttien välissä kiinni olevaa viittä jollaa purjehtijoineen. Tässäkin roolissa onneksi kehittyy. Olin kylläkin suurimman osan ajasta niin työntäyteinen, etten ehtinyt juuri harjoittaa fiiliskuvausta. Jostain sentään pitää karsia!
























Isojen kisojen, MM offshoren, puolella koettiin jo sunnuntaina, päivää ennen kisojen alkamista, äärimmäistä dramatiikkaa Salona-miehistön keskuudessa. Vene ja mieheni Mikko sen mukana, oli treenaamassa kisa-alueella, kunnes ajoivat 10 solmun vauhdilla spinnu ylhäällä veneen kiville. Hän oli siihen mennessä kolmesti varoittanut kroaattikipparia "Sokea tonttu" -lempinimellä kulkevasta kivestä, ja olihan kipparilla plotterikin apunaan, mutta ei kai silti ollut tajunnut, millaisille vesille oli tullut purjehtimaan. Mieheni huusi viimeisen varoituksensa vielä ihan viime hetkellä, ja sitten rysähti. Kippari oli arvioinut etäisyyden väärin, kun myöhemmin ilmeni, että hän oli katsonut muiden veneiden menneen samasta kohdasta. Huonoa tuuriakin oli mukana, mutta käsittämätöntä on sekin, että kisa-alueella on tuollainen pommi. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin. Ruhjeita tuli ja Salonan kisat loppuivat surullisesti siihen. 

Mikko sai uuden tarjouksen kävellessään laiturilta kohti rantaan: hänen kisansa alkoivat tänään GP 42 italialaismiehistön jatkeena ensimmäisellä avomeriosuudella.