maanantai 27. elokuuta 2012

Oma maa mansikka?


Teimme viikonloppuna veneretken Tammisaaren saaristoon määränpäänämme eräs saaristolaistila, jonka halusimme koluta. Autenttinen saaristolaistila on myynnissä. Se oli päässyt metsittymään käyttämättömänä ja rakennukset kaipaisivat paljon maalia ja muuta kunnostusta. Huolimatta sen kunnosta paikka sykähdytti meitä. Olemme purjehdusten ohella haaveilleet usein omasta kesäpaikasta, joka voisi toimia veneilytukikohtana ja sen lisäksi viikonloppujen viettopaikkana veneilykauden ulkopuolella keväisin ja syksyisin. 

Aloin jo nähdä itseni niittämässä niittyä ja raivaamassa puita rakennusten reunoilta, jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin. Ja näin itseni penkomassa vanhaa tavaraa keskellä saaristolaisidyllä - voi sitä tavaran määrää. Verkkoja ja muita kalastustarvikkeita oli vajoissa pilvin pimein, perämoottoreita, soutuveneitä, työkaluja, taidolla käsin tehtyjä vateja ja talossa vanhoja kalusteita viime vuosituhannen alkupuolelta. Kaikki näytti siltä, että joku on lähtenyt paikalta äkkiseltään monta vuotta sitten ja tavarat ovat jääneet sille mallilleen. Hieman surullistakin siis siinä mielessä. 

Tämä ihanuus sijaitsee suojaisella laguunilla eikä ikinä uskoisi, että sen suuaukon takaa mailin, parin päästä aukeaa jo ulkosaaristo. Jussaröstä puolestaan alkaa jo avomeri. Varsinainen unelmapurjehdustukikohta siis...  Koirakin "osti" ajatuksen tällaisesta omasta saaripaikasta - se läähätti pitkin pihapiirin takana olevaa metsää kuumana päivänä kieli pitkällä. 




























2 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja varmasti mielenkiintoinen ja tunnelmallinen paikka. Meidän hyvät ystävät kunnostivat saaristossa vanhan kalatehtaan kodikseen. Työ eteni pikkuhiljaa, eikä se taida olla vieläkään kovin valmis. Se koti on seikkailu itsessään, kuin Pepin Huvikumpu - aina se yllättää.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, yllätyksiä taitaisi olla tässäkin luvassa - sen kyllä tajuan! Jotenkin tämä nyt vaan puhuttelee meitä, ei ehkä tulevaisuudessa niinkään varsinaisena kesänviettopaikkana (vrt. purjehdus), mutta keväisin ja syksyisin arjesta irrottautumispaikkana. Hommaa kyllä riittäisi... saas nähdä, jätämmekö tarjousta... Valinnoistahan tämmöinen on myös kiinni.

    VastaaPoista