Mietteitä ja faktoja Kroatian purjehduksesta

Nyt on pyykätty kotioloissa viikon päivät ja orientoiduttu Suomen vaihtelevaan kesäsäähän. Yli 15 lämpöasteen tiputus oli suorastaan ärsyttävää ja sai jo miettimään, mikä ihme saa meidät ihmiset asumaan näillä leveysasteilla! Mut nyt mieltäkin lämmittää pari paivää sitten alkanut kunnon kesäsää.

Lomapäiviä on vielä jäljellä, joten arkisten askareiden ohessa olemme ehtineet intoilla ja puida kokemuksiamme Kroatian purjehduksesta. Matka jätti meihin jälkensä. Jopa siinä määrin, että se taisi sekoittaa hieman pakkaa jo mielestämme kiveen hakattujen tulevaisuuden suunnitelmien osalta: ostammeko ulkomailta veneen ja tuomme sen samantien Suomeen vai pitäisikö alkaa suunnitella veneen säilyttämistä jossain Välimerellä tai juuri Adrianmerellä, esim. Kroatiassa tai Sloveniassa? Matkasta jäi kipinä.

Lisämuuttujan pohdintoihimme tuo huomio, että kroaatit itse ovat vesillään liikkeellä vuokraveneillä. Se, mitä olen kuullut veneiden talvisäilytysten ja laituripaikkojen kovista hinnoista etelässä, selittää vuokrausintoa. Summa summarum: oman veneen säilömisen hinnalla vuokraa veneen jo 2-4 viikoksi kesässä (veneestä riippuen) ja säästyy omaan kalustoon liittyvältä vaivalta ja huolelta. Jos siis olemme kiinnostuneita koluamaan Adrianmeren rannikkoa tulevaisuudessa vielä perusteellisemmin, lienee vuokraus järkevin vaihtoehto. Joten onko veneen hankinta silloin järkevää laisinkaan? Dilemma on käsillä, koska oma vene on oma vene, jonka voi varustaa juuri omien tarpeiden mukaan saadakseen itse asiasta, purjehduksesta, kaiken irti. Vuokraveneellä taas mennään toisenlaisella asenteella... Täytyy kai antaa tuntojen tasaantua ja kuulostella mielihaluja syksymmällä.

Kroatian purjehduksessa viehätti monikin asia. Ensinnäkin saaristo on runsasta, eli kohteita riittää pilvin pimein jo viikon reitityksille, saati pidemmälle matkalle. Koluttavana olisi luonnollisesti myös koko rannikko. Toiseksi, vesi on kaunista, kirkasta, lämmintä, turkoosia, ihanaa! Kolmanneksi ruoka, erityisesti tuoreet kalat, ovat taivaallisia ja hintataso on hieman edullisempi kuin meillä. Tämä aspekti saattaa tosin muuttua, jos ja kun Kroatia liittyy EU:hun. Neljänneksi, kylät ovat idyllisiä - toiset pysähtyneen syrjäisiä, toiset vilkkaita luksuskohteita. Juuri nyt tuntuu, että voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Merisiiliyhdyskunta:

Itse purjehdusta ajatellen kokosin muistiinpanoistani listan asioista, joita itse yritin omaksua nopeassa tahdissa, ja joiden tietäminen helpottaa purjehduselämää Kroatian saaristossa. Samat asiat pätevät muuallakin Välimerellä:

1. Reaaliaikaiset ja aluekohtaiset säätiedot löytyvät parhaalta saitilta: www.windguru.cz. Palvelu on tsekkiläinen, mutta erittäin kattava, eli Suomenkin tarkan merisään saa täältä. Käykääpähän siis katsomassa. Windguru PRO on maksullinen, mutta vuosimaksu on vaivaiset 20 €! Ilmaisversiokin on, mutta hieman epätäydellisemmin palveluin.

2. Vuokravenettä valitessa on syytä varmistaa etukäteen, että veneessä on langaton wi-fi (säätietojen saanti ja blogin päivitys : D )

3. Osa isojenkin satamien vierasvenelaitureista on pieniä (esim. suosittu lomakohde Hvar) ja paikkoja on vähän. Pieni kumivene ja perämoottori ovat välttämättömiä lisävarusteita sesonkiaikaan, jolloin voi yöpyä keula-ankkurissa. Vene on siis varusteltava ennakkotilauksessa hyvin.

4. Suurin osa laitureista tarjoaa moorings-kiinnityksen, eli laituriin tullaan perä edellä, noukitaan laiturissa kiinni oleva kiinnitysköysi puoshaalla ja viedään köysi kiinni veneen keulaknaapiin.

5. Satamamaksuihin pitää osata budjetoida riittävästi. Yöpymismaksut ovat yllättävän hintavia monissa paikoissa ja hintataso vaihtelee muutamasta kympistä jopa yli sataan euroon. Tästä syystä myös keula-ankkuroituminen on suositeltava vaihtoehto. Keulakiinnittäytymistä varten olevat poijut ovat myös maksullisia, mutta luonnollisesti edullisempia kuin laituripaikat.

6. Luottokortti ei käy juuri missään, eli maksuvälineenä toimii vain käteinen. Pankkiautomaatteja löytyy kyllä pienistäkin kylistä.

7. Vuokraus Välimerellä edellyttää kansainvälista huviveneen kipparoinnin lupakirjaa, jonka Suomessa myöntää Trafi. Aiomme hankkia tämän pikimmiten! Tällä reissulla seurueessamme oli onneksi lupakirjan omaava henkilö. Hakemukseen tarvitaan:

- kopio voimassa olevasta ajokortista
- kopio rannikkolaivurin todistuksesta tai muu todistus vastaavasta navigoinnin teoriatason osaamisesta (Trafi järjestää kokeita)
- todistus riittävästä käytännön veneilytaidosta

8. Yleisimmät tuulet, jotka Adrianmerellä puhaltavat on nimetty Buraksi (englanniksi Bora) ja Jugoksi (naapurimaissa voidaan sanoa myös Juga). Burasta olenkin jo kirjoittanut - se on häijy pohjoisen puoleinen noin nelipäiväinen tuuli, mutta näin kesäaikaan purjehtijoiden toivoma friski puhallus! Syysmyrskyissä se voi kuitenkin puhaltaa 240 km:n tuntivauhdilla. YouTube pursuaa Bora-hakusanalla ikävän näköisiä myrskyotoksia, jos jotakuta kiinnostaa katsoa. Jugo puolestaan on etelänpuoleinen tuuli, joka lähtee Saharasta ja on Sirocco-tuulen Adrianmeren jatke.