Saariston Top 3: Helsingholmenin satuhevonen

Lähes kesäinen aurinko paistaa - muissa kodeissa varmaan suunnitellaankin jo innokkaina tulevan kesän purjehdusreittejä. Vaan voih, meidän tällä hetkellä veneettömässä perheessämme ei tätä harrastuksen kannalta oleellista, kutkuttavaa vaihetta päästä nyt elämään. (Myyntipalstojen koluaminen kyllä käy kuumana)

Lempipaikat puskevat väkisinkin tällaisia miettiessä mieleeni, joten ajattelin listata suosituimmat purjehduskohteemme. Kolmen suosikin valitseminen tuottaa tosin aikamoisia vaikeuksia, koska Saaristomeri on täynnä mitä ihanampia saaria ja satamia. Osa kohteista kuitenkin on omissa muistoissa värittyneempiä kuin toiset. Jossain sinänsä mitättömässäkin paikassa vietetty ilta saattaa vain tehdä ikimuistoisen vaikutuksen. 

No, Top 3 -listalleni lopulta sijoittuneet kohteet eivät ole mitään mitättömiä offareita, vaan kaikkien Saaristomerellä purjehtivien saavutettavissa ja koettavissa. Aika takuuvarmoja paikkoja siis. Tässä ensimmäinen kohteeni perusteluineen. 

Helsingholm, sijaitsee Gullkronan merialueella Dragsfjärdin ulkosaaristossa. 

Kuulin Helsingholmenista aivan ensimmäisen kerran siskoltani muistaakseni vuonna 1998, jolloin vietimme mieheni kanssa koko kesän ulkomailla. Meihin oli jo purjehduskärpänen iskenyt, mutta olimme vasta aloittaneet varovaisen puheen omasta veneestä. Sain siskolta pitkän kirjeen, jossa hän kertoili heidän purjehdusmatkastaan. Kaikki kuulosti niin erityiseltä, eli hänen kertomansa upposi niin sanotusti otolliseen maaperään. Erityisesti mieleeni jäi hiljainen Helsingholmen, jossa voi ostaa tuoretta kalaa suoraan kalastajaperheeltä ja maksaa oman tunnon mukaan niin ruuasta kuin sähköstä. Se Helsingholm, johon mekin sittemmin olemme tutustuneet monina kesinä, on vuosi vuodelta muuttunut vilkkaammaksi. On kuitenkin hienoa, että isäntäperhe on osannut säilyttää paikan hengen ja pienimuotoisuuden.

Pari kesää sitten varasimme Helsingholmenissa saunan. Saunapolulla meitä vastaan tuli äänekäs nuorten miesten porukka. He olivat aivan tohkeissaan ja hämmästyksissään - höpisivät meidät nähdessään jostain uskomattoman näköisestä valkoisesta hevosesta, joka vaeltaa metsän usvassa. Ohitimme seurueen huvittuneena ymmärtämättä heidän juttuaan ja loimme toisiimme merkitseviä katseita: mitä ihmettä lienevät maistelleen saunoessaan?!

Myöhemmin illalla meinasivat silmät pudota päästäni tämän idyllisen näyn nähdessäni, kun valkoinen satuhahmolta näyttävä hevonen asteli metsän siimeksestä kohti rantaa ylväänä. En tiedä, onko heppa asunut saaressa pitkään, mutta emme olleet koskaan aiemmin nähneet tai edes kuulleet siitä. Kamera oli onneksi lähellä ja sain napattua siitä kuvan.



Alla oleva vedestä otettu heijastukuva on poikani kuvaama. Hänellä on silmää kuvaamiseen ja erityisesti tämä kuva on minusta tosi hieno. Se on otettu jonain vuonna myös Helsingholmenissa.

Ainiin, tiedoksi niille jotka eivät ole käyneet, että Helsingholmenin laiturit ovat aina täynnä ruuhkaisimpaan loma-aikaan, mutta lahti on todella suojaisa keula-ankkuroitumiseen (paitsi pohjoistuulella, mikä kuitenkin on kesäisin harvinainen).

Kaksi muuta Top 3 -kohdetta seuraavissa postauksissa!