sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lahjoja ja mustikkapiirakkaa

Lueskelin aikani kuluksi vanhaa lokikirjaani. Silmä osui matkantekoon vuonna 2004, jolloin poikamme olivat 3- ja 5-vuotiaat. En ole aktiivisesti kirjoittanut päiväkirjaa meidän lasten ensivuosista, mutta lokikirjaa olen onneksi pitänyt veneessä säännöllisesti ja kirjoitellut sinne pitkiäkin tarinoita. Sieltä löytyy nyt ihania juttuja luettavaksi ja pieniä anekdootteja pikkupoikien touhuista.

17.7.2004. Jatkoimme eilen Ahvenanmaan Jurmoon kauppaan - jos vaikka saisin kipparin huomisen synttärin kunniaksi kakkutarvikkeet hankittua. Kävimme kaupassa, mutta niitä ei löytynyt. Pojat halusivat ostaa isälle lahjaksi pienen purjeveneen. Päätin, että ostetaan kaksi, koska ne voivat päätyä "eräiden" leikkeihin, jolloin yhdestä veneestä tulee riitaa. 
          Nyt olemme läheisen Långö-nimisen saaren pohjoispuolella luonnonsatamassa ja olemme viettäneet aivan ihanan kesäpäivän saaressa, johon illalla rantauduimme. Syntymäpäiväseremonioitakin on ollut: aamulla tein kakun korvikkeena hedelmäsalaatin kermavaahdon kera ja lauloimme poikien kanssa "Paljon onnea" kolmella kielellä! Heti sen jälkeen Amos patistikin isänsä sängystä sanomalla: "nouse jo ja tule avaamaan ne pienet purjeveneet" ja jatkoi: "avaa jo sinun pieni paketti ja anna meidän veneet!" Se siitä lahjasta. 
          Seremoniat jatkuivat aamukahvin jälkeen, kun Max toi juhlaliput, joita he lähtivät isänsä kanssa virittämään kannelle. Juhlalippujen nosto oli suorastaan juhlallinen tapahtuma: toinen veti nostimesta liput ylös ja toinen soitti fanfaaria huuliharpulla. Voi miten tylsää meillä olisikaan ilman noita nassikoita.
          Max löysi mustikkapaikan läheltä ja keräili puoli desiä kippoon viivyttyään toista tuntia kallion takana pusikossa. Suu ja pelastusliivit olivat aivan mustikassa. Sain ajatuksen piirakanteosta ja avustin hieman poiminnassa. Söimme juuri mehevän piirakan, johon katsoin ohjeet kesän 2002 ylös kirjaamastani reseptistä Byxholmenista. Tästä taisi tulla vielä parempaa. Kylläpä maistui hyvältä iltapalalla!


Mustikkapiirakka à la Byxholmen

- onnistuu kaasu-uunissakin
- kaikki ainekset voi annostella mututuntumalla, hyvää tulee silti

150 g voita
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 dl jauhoja
3 dl kaurahiutaleita
(1 tl leivinjauhetta jos on)

pinnalle paljon mustikoita ja sokeria maun mukaan

Vaahdota sokeri ja huoneen lämpöinen voi kevyesti keskenään. Ripottele joukkoon jauhot ja kaurahiutaleet (ja leivinjauhe). Voitele vuoka ja levitä taikina siihen. Lisää mustikat ja sokeriripaus päälle. Paista piirakkaa uunissa puolisen tuntia keskilämmöllä, kunnes reunat ovat aavistuksen ruskeat. Varo polttamasta pohjaa kaasu-uunissa. Paistoajan ei tarvitse olla pitkä, sillä piirakassa ei ole kypsentämistä vaativaa munaa, kermaviiliseosta tms. Jos mahdollista, tarjoile kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Vesi herahtu kielelle, joten päätin leipoa meille piirakan. Mustikat ovat nyt vain pakasteesta, joten tunnelma ei ehkä nouse kaupunkilaispiirakan äärellä ihan yhtä autenttiseksi. No, taidanpa lukea lisäksi noita lokikirjamerkintöjä pojille. Katsotaan, muistavatko ne pikkuveneet. Veneessä tehdyt piirakat ovat taatusti piirtyneet heidän mieleensä pysyvästi! Nyt vatkaamaan vaniljakermavaahtoa...

2 kommenttia:

  1. Oi, purjehdusblogi :-)
    Hyppäsen lukijaksi.
    Terveisin: Albin Vega-purjehtija.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiva. Aktiivisempi kirjoitus- (=lue purjehdus-) kausikin on taas kohtapuoliin käsillä!

    VastaaPoista