Lähdin viikko takaperin työmatkalle Manhattanille. Yllätyksekseni löysin Suomen päästä lentokenttäkaupasta hyvältä vaikuttavan pokkarin, jonka turvin minun ei tarvitsisi suurkaupungissakaan tuntea olevani liian kaukana saaristomerestä! Tämä ruotsalaiskirjailija Ann Rossmanin esikoisteos
Majakkamestarin tytär sijoittuu - mihinkäs muualle - kuin idylliseen Ruotsin saaristoon. Ja tarkemmin sanottuna länsipuolelle, Göteborgin edustalle.
Olen taannoin opiskellut vähän aikaa kyseisessä kaupungissa ja tehnyt silloin pari reissua rannikolle, joten tämä pienikin kiinnekohta kirjan miljööhön herätti heti halun uppoutua tarinaan. Dekkarisarjan ensimmäistä osaa myös luonnehditaan takakannessa lupaavasti: "Bohuslänin saaristoon sijoittuva teos lumoaa purjehduksen, meren ja majakoiden ystävät elävällä kuvauksellaan; tässä jännärissä tuulet tuivertavat ja aallot pärskyvät."
Kaiken kukkuraksi olin juuri pari päivää sitten varannut matkan samalle seudulle - Stenungsundiin, jonne matkustamme huhtikuussa kaksin vanhemman poikani kanssa hänen purjehdusleirilleen ja optarikisoihin. Mietinkin, pitäisikö säästää kirjan lukeminen vasta sinne, jolloin kuitenkin odottelen pursiseuran rannassa päivät pitkät vesiltä rantaan palaavaa poikaani.
Ehkä lukukokemus kaipasi juuri nämä henkilökohtaiset kiinnekohdat, koska ilman niitä en olisi ehkä viitsinyt odottaa siihen asti, että vasta puolivälissä kirjaa alkoivat kerronta ja tarina kulkea. En paljasta juonesta enempää. Totean vain, että melko kevyt teos tämä on, vaikkakin ehkä juuri siksi oivaa lukemista myös veneeseen tiettyihin hetkiin.
Parasta kirjassa on kaikkiaan se, että kirjoittaja ei ole pelkkä purjehduksen fanittaja, vaan tietää mistä puhuu: hän kirjoittaa omasta kotiseudustaan ja on lapsuudesta asti varttunut purjehduksen parissa. Taidankin ihan näistä syistä etsiä käsiini myös mahdolliset jatko-osat!
